Aiesopimukset

Ennen lopullisen sopimuksen laatimista käytetään usein aiesopimusta, jossa osapuolet ilmoittavat aikovansa myöhemmin laatia lopullisen sopimuksen jossakin asiassa. Kyseessä on yleensä kaupallinen sopimus, esimerkiksi toimitussopimus, kauppakirja tai yhteistyösopimus. Aiesopimuksen merkitys Aiesopimusta voidaan verrata vaikka kihlaukseen, jossa osapuolet sopivat, että myöhemmin laaditaan sitovampi sopimus, avioliitto. Aiesopimuksella suljetaan muut kilpakosijat eli neuvottelukumppanit neuvottelujen ulkopuolelle ja osapuolet pyrkivät käymään neuvottelun loppuun tilanteessa, jossa kilpailevia neuvotteluja ei käydä yhtä aikaa nyt vireillä olevan neuvotteluprosessin kanssa. Aiesopimuksessa osapuolet sopivat yleensä määrätyn ajan, jonka loppuun mennessä ”vihkimisen” tulee tapahtua eli lopullisen sopimuksen syntyä. Ellei sopimusta synny, on kummallakin osapuolella yleensä mahdollisuus korvauksetta luopua aiesopimuksesta. On myös mahdollista sopia, että mikäli sopimuksen syntymättä jääminen johtuu toisen osapuolen menettelystä tai käytöksestä, tästä seuraa myös korvausvelvollisuus. Käytäntö vaihtelee. Aiesopimuksen tarpeellisuus Se osapuolista, joka on luopumassa toista osapuolta enemmän on useimmin vaatimassa aiesopimuksen tekemistä ennen varsinaista sopimusta. Esimerkiksi kauppatilanteessa tämä on myyjä ja muussa sopimustilanteessa se osapuolista, joka joutuu luovuttamaan jotakin ja tästä syystä antaa neuvottelutilannetta varten toista osapuolta enemmän tietoja. Perusteena on nimenomaan neuvottelurauhan takaaminen ja sen testaaminen, onko ostaja tai luovutuksensaaja vakavilla mielin liikkeellä. Aiesopimuksessa annetaan varsinaiselle sopimukselle usein raamit eli sovitaan tulevan sopimuksen pääkohdat. Saattaapa aiesopimus olla hyvinkin yksityiskohtainen, jolloin se lähenee jo varsinaista sopimusta. Neuvottelutilanne ja käytännön tarve sanelee aiesopimuksen sisällön. Vakiotyyppistä sisältöä ei ole olemassakaan. Aiesopimuksen edut ja haitat Aiesopimuksen edut liittyvät siihen, että sen allekirjoituksella osapuolet jo osaksi sitoutuvat tulevaan sopimukseen. Näin etenkin jos aiesopimuksessa on velvollisuus korvata vastapuolen kulut, mikäli lopullinen sopimus ei toteudu tai velvollisuus suorittaa jopa vahingonkorvausta sopimuksen toteutumatta jäämisestä. Samoin se ohjaa neuvotteluja esimerkiksi sillä, että valmiiksi sovitut asiat kirjataan aiesopimukseen, minkä jälkeen niitä ei enää tarvitse eikä toisaalta voi neuvotella toisen sisältöiseksi, kuin ne on jo aiesopimuksessa sovittu. Aiesopimus saattaa joskus olla turha ja aikaa vievä välivaihe erityisesti ostajan tai luovutuksensaajan kannalta. Saattaa olla helpompi laatia suoraan lopullinen sopimus. Aiesopimus voi tällaisessa tilanteessa aiheuttaa turhia kustannuksia, joita halutaan välttää. Aiesopimus saattaa omalta osaltaan jopa hidastaa neuvotteluja, koska keskitytään välivaiheen tuotoksen laatimiseen ilman että keskityttäisiin jo lopputuotokseen eli lopulliseen sopimukseen. Aiesopimuksen tarpeellisuus ja sen sisältö riippuvat aina vallitsevasta neuvottelutilanteesta. Aiesopimus voi olla hyvinkin käyttökelpoinen, mutta jossakin tilanteessa täysin turha.