Alihintainen omistajanvaihdos – lahjaa, ansiotuloa, pääomatuloa?

Yritysten sukupolvenvaihdokset ovat kansantaloudellisesti merkittävä haaste. Omistajanvaihdosten uskotaan koskettavan kymmeniä tuhansia yrityksiä lähivuosien kuluessa. Määrä vaikuttaa suurelta, mutta on ainakin suuntaa antava. Jos jatkajaa ei löydy sellaiselle pk-sektorin yritystoiminnalle, jonka liikeidea on edelleen käypä, menetetään merkittävää taloudellisen toimeliaisuuden aluskasvillisuutta. Yrityksen jatkuvuuden varmistaminen on haastava tapahtuma luopujalle, ja se on sitä myös jatkajalle. Oman haasteensa tuo se, että luopujan lähipiirissä ei ole sellaisia henkilöitä, jotka olisivat sekä halukkaita että kyvykkäitä jatkamaan yritystoimintaa. Katseet joudutaan kohdistamaan kauemmaksi: Tällaisia sopivia jatkajia voivat olla yrityksen palveluksessa olevat avainhenkilöt. On monia tapoja järjestää työntekijä jatkajaksi, mutta vastikkeen maksaminen vaatii rahoitusta. Eräs tapa keventää rahoituspainetta on yhtiön omien osakkeiden hankkiminen omistajanvaihdoksen osana. Tätä asiaa selvittää artikkelissaan asianajaja Harri Lukander. Toinen keino on joustaa hinnoittelussa, vaikka jatkaja ei olisikaan luopujan sukulainen. Taustalla on tavallisesti luopujan huoli elämäntyönsä sammumisesta. Asiaan liittyy monenlaisia kysymyksiä, mutta monivivahteisesti myös verotus. Korkein hallinto-oikeus on antanut tammikuussa 2014 omistajanvaihdoksen hinnoittelusta kolme merkittävää ennakkoratkaisua. Kysymys on pelkistetysti siitä, syntyykö luovutuksen alihintaisuudesta luovutuksensaajalle eli yrityksen jatkajalle veronalaista lahjaa vai tuloveronalaista luovutusvoittoa tai ansiotuloa. Omistajanvaihdos vai sitouttaminen työsuhteessa Kun omaisuutta luovutetaan alle käyvän hinnan, luovuttajan nimenomaisena tarkoituksena voi olla antaa lahja. Alihintaiseen luovutukseen ei kuitenkaan aina liity tällaista lahjoitustarkoitusta. Kysymys voi olla myös siitä, että työntekijä halutaan sitouttaa omistamaan yritystä hänen työsuhteeseensa liittyvänä kannustinjärjestelynä. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että lahjoitustarkoitus oletetaan, kun saajana on luovuttajan sukulainen. Muissa tilanteissa hinnanalennukseen voi olla muita syitä. Verolajilla on suuri taloudellinen merkitys. Jos saadusta edusta verotetaan lahjana, voidaan lahjaveroa perintö- ja lahjaverolain 55-57 §:ien nojalla tietyin ehdoin huojentaa tai jopa jättää vero kokonaan panematta maksuun. Tuloveron osalta näin ei voida tehdä, ja edun verottaminen ansiotulona nostaa veroasteen käytännössä varsin korkeaksi. Tapauksessa KHO 2014:4 luopuja, joka omisti 70 prosenttia yhtiön osakkeista, lahjoitti yhtiön työntekijälle 30 prosenttia kaikista osakkeista edustavan määrän, ja loput osakkeet hankki haltuunsa yhtiö itse. Yhtiössä oli ennestään toinen osakas 30 prosentin osuudella. Luopuja piti lahjoittamista järkevänä, koska kyseinen työntekijä oli toiminut yrityksessä jo pitkään ja oli yrityksen kantavia voimia. Kun sukulaisia ei ollut, varmistettiin näillä järjestelyillä hänen siirtymisensä eläkkeelle sekä yrityksen ja omistuksen jatkuvuus. Eri oikeusasteissa tulkinnat tapahtumien verokohtelusta eriytyivät huomattavan paljon, ja ratkaisuksi tarjottiin lahjaa, työsuhteeseen perustuvaa ansiotuloa ja jopa veronkiertoa. Korkein hallinto-oikeus lopulta katsoi, että kysymys ei ollut työsuhteen perusteella saadusta tulosta, etuudesta tai korvauksesta, eikä myöskään mistään veronkierrosta, vaan omistajanvaihdokseen liittyvästä vastikkeettomasta, lahjana verotettavasta ja edellytysten muutoin täyttyessä, lahjaveron huojennukseen oikeuttavasta luovutuksesta. Tapauksessa KHO 2014:5 yrityksessä pitkään työskennelleelle henkilölle annettiin suunnatulla osakeannilla oikeus merkitä alihintaan yhtiön uusia osakkeita.  Osakemerkintään oikeutettu ei ollut sukua vanhoille omistajille. Näiden tarkoituksena oli vähitellen pienentää omaa työpanostaan yhtiössä ja osakeannilla sitouttaa kyseinen avaintyöntekijä yrityksen toimintaan. Myös tässä tapauksessa merkintäedun verotustulkinta vaihteli eri oikeusasteissa ansiotulosta lahjaan. Korkein hallinto-oikeus päätyi äänestyksen jälkeen (3-2) katsomaan edun työsuhteeseen perustuvaksi ansiotuloksi. Peruste oli erityisesti se, että luovuttajat jäivät edelleen yhtiön selkeiksi pääosakkaiksi. Vähemmistöön jääneet jäsenet olisivat verottaneet lahjasta. Tämän kannan perusteluna oli puolestaan se, että suunnatussa osakeannissa saatu omistusosuus oli merkittävä, ja järjestely sen vuoksi oli luonteeltaan vaiheittainen omistajanvaihdos. Tapauksessa KHO 2014:6 enemmistöosakas lahjoitti osan osakkeistaan 14 prosenttia ennestään omistavalle yhtiökumppanilleen, joka ei ollut sukulainen, pienentäen omistuksensa näin 35 prosentista 29 prosenttiin. Kumpikin jäi yhtiöön vähemmistöosakkaiksi. Verotoimisto piti saatua etua lahjana ja  hallinto-oikeus puolestaan työsuhteeseen perustuvana ansiotulona. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys oli veronalaisesta lahjasta, erityisesti sen vuoksi, että luovutuksensaaja jo oli yhtiön osakas ja molemmat olivat vähemmistöosakkaita. Tapaukset osoittavat, että kysymys verolajista ja tulon luonteesta ratkaistaan tapauskohtaisesti  asiassa saatavan kokonaisarvioinnin perusteella. Aivan kirkasta ja yleisesti sovellettavaa tulkintalinjaa ratkaisuista ei sen vuoksi voida johtaa. Olosuhteilla on merkitystä, mutta myös sillä, miten suuri osuus omistuksesta vaihtuu ja miten järjestely perustellaan. Eri oikeusasteissa mielipiteet ovat vaihdelleet, tulkinta on huojunut, eikä korkein hallinto-oikeuskaan ollut kaikissa tapauksissa yksimielinen. Huolellinen suunnittelu on tällaisissa tilanteissa sen vuoksi tärkeää.