Asumishyötykorvaus

Avioerotapauksissa törmätään hyvin usein termiin asumishyötykorvaus. Toisinaan puhutaan myös asumishyvityksestä tai vain asumiskorvauksesta. Avioliittolaista tällaisia sanoja ei kuitenkaan löydy. Mistä oikein on kysymys? Asumishyötykorvausta maksetaan niissä tilanteissa, joissa toinen puoliso jää avioeron jälkeen yksin asumaan puolisoiden yhdessä omistamaan tai toisen puolison omistamaan asuntoon. Laissa ei ole näiden tilanteiden varalta minkäänlaista sääntelyä, vaan kysymys on osituskäytännössä syntyneestä nyttemmin vakiintuneesta asiantilasta. Asumishyötykorvausta maksetaan oikeuskäytännön mukaan siitä hetkestä lukien, kun avioero on tullut voimaan. Tätä aikaisemmalta ajalta korvausta ei makseta, koska puolisoilla on avioliiton aikana keskinäinen elatusvelvollisuus ja tämän on tulkittu tarkoittavan sitä, että asunnon luovuttaminen yksin toisen puolison käyttöön on elatusvelvollisuuden täyttämistä. Lähtökohtana asumishyötykorvauksen määrittämiselle on asunnosta maksettava käypä vuokra käyttökuluineen. Jos kysymyksessä on yhteisesti omistettu asunto, vertailukohtana on käyvän vuokran puoliosuus. Vuokrasta vähennetään ne kustannukset, jotka yleensä vuokraustilanteessakin ovat omistajan maksettavia. Tällaisia eriä ovat yhtiövastikkeet, kiinteistöverot ja kiinteistön vakuuttamisesta aiheutuvat kulut. Eräistä korkeimman oikeuden ratkaisuista on tehty sellaisia johtopäätöksiä, että asumishyötykorvauksen määrä ei ole sama kuin nettovuokra, vaan siitä voidaan ja ehkä pitääkin vähentää osa, jotta päästään erotilanteessa kohtuulliseen korvaukseen. Käytäntö on tältä osin hieman vaihteleva, mutta melko yleisesti on katsottu, että kohtuullinen korvaus olisi noin 70 prosenttia siitä nettovuokrasta, jonka omistaja ulkopuoliselta vuokralaiselta saisi. Oman näkemykseni mukaan ei ole perusteltua noudattaa kaavamaisesti 70 prosentin sääntöä, vaan kutakin tilannetta on arvioitava omana yksittäistapauksenaan. Harkinnassa vaikuttavat muun muassa asunnon koko ja arvo sekä asumaan jääneen puolison mahdollisuudet hankkia muu asunto. Usein vedotaan myös siihen, että asumaan ovat jääneet myös puolisoiden yhteiset lapset tai siihen, että asumaan jäänyt puoliso on tehnyt asuntoon korjauksia tai parannuksia. Asumishyötykorvauksen määrästä syntyy erotilanteessa usein erimielisyyttä ja riitaisessa tilanteessa saattaa mennä useita vuosia ennen kuin ositus on pesänjakajan johdolla tehty ja korvauksen määrä ratkaistu. Näin ollen kysymys voi lopulta olla useista tuhansista, jopa kymmenistä tuhansista euroista. Ei ole harvinaista, että suurin pesänjakajan päätöksellä määrättävä maksuerä on juuri asumishyötykorvaus. Erotilanteessa kannattaa etukäteen tiedostaa, että jääminen yksin asumaan yhteiseen asuntoon ei ole asujalle ilmaista. Se, että asuja maksaa kaikki käyttökulut, ei vapauta asumishyötykorvauksen maksamisesta. Korvauksesta olisi ehdottomasti järkevää sopia viimeistään siinä vaiheessa, kun avioero tulee voimaan.