Edunvalvontavaltuutus. Mikä, miten, miksi?

Juha Auvinen

Artikkelit

05.02.2021

Laki edunvalvontavaltuutuksesta on ollut voimassa vuoden 2007 marraskuusta lukien. Edelleen syntyy toisinaan se vaikutelma, että edunvalvontavaltakirjoja kyllä halutaan tehdä, mutta ei oikeastaan tiedetä miksi eikä sitä, miten määräykset olisi hyvä kirjata.

Edunvalvontavaltakirjalla henkilö voi määrätä, miten asiat tulevat hoidetuksi siinä tapauksessa, että hän tulee kykenemättömäksi itse niistä huolehtimaan. Samalla valtuuttaja voi määrätä, kuka asioita aikanaan hoitaa. Tärkeää on, että valtuuttajan oma tahto tulee kirjattua ja että asioita hoitaa henkilö, johon valtuuttaja luottaa. Edunvalvontavaltakirjan nojalla määrätyllä valtuutetulla on oikeus itsenäisesti tehdä monia sellaisia päätöksiä, joihin edunvalvoja tarvitsisi Digi- ja väestötietoviraston (DVV, entinen maistraatti) luvan.

Mikä

Edunvalvontavaltuutus koskee tavanomaisesti taloudellisia asioita, mutta valtuutus voidaan antaa koskemaan myös sellaisia henkilöä koskevia asioita (esim. hoitoon liittyvät kysymykset), joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään valtuutuksen käyttöhetkellä. Ainoastaan ns. korostuneen henkilökohtaiset asiat, kuten avioliiton solmiminen ja testamentin laatiminen, on laissa rajattu valtuutuksen ulkopuolelle. Mikäli henkilö on laatinut hoitotahdon (hoitotestamentin), valtuutetun on otettava se huomioon päätöksiä tehdessään. Jos hoitotahtoa ei ole, edunvalvontavaltuutettu ja lähiomaiset toimivat rinnakkain henkilön hoitoon liittyvissä asioissa.

Valtakirja voi yhtäältä olla ns. yleisvaltakirja, jolloin valtuutus käsittää kaikki taloudelliset asiat. Toisaalta valtuutuksen voi rajata koskemaan vain tiettyä oikeustointa tai omaisuutta. Valtuutuksen voi myös jakaa kahden tai useamman henkilön kesken, esimerkiksi niin, että toinen hoitaa mahdolliseen yritystoimintaan liittyviä asioita ja toinen kaikki muut. On hyvä muistaa, että toimi valtuutettuna kuka tahansa ja kuului valtuutuksen piiriin mitä asioita tahansa, valtuutetun ei tarvitse toimia yksin, vaan hän saa käyttää valtuutusta hoitaessaan avustajia (esim. asianajajaa) – kunhan valtuutettu huolehtii, että kaikki tehdyt toimet ovat valtuuttajan edun mukaisia.

Miten

Vaikka valtakirjassa saa melko vapaasti määrätä asioiden hoidosta, laki edellyttää itse valtakirjalta tiettyä määrämuotoisuutta. Valtakirja on laadittava kirjallisesti ja siinä on nimenomaan mainittava valtakirjan tulevan voimaan siinä tilanteessa, että valtuuttaja sairauden tai henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Lisäksi kahden, samaan aikaan paikalla olevan esteettömän todistajan on vahvistettava, että valtuuttaja on ymmärtänyt valtakirjan merkityksen. Siinä vaiheessa, kun henkilö valtakirjan mukaisesti menettää kykynsä hoitaa asioitaan, valtuutus on vielä saatettava DVV:ssä voimaan. Ennen sitä valtuutettu ei voi toimia valtakirjan nojalla.

Valtuutettuna voi toimia ainoastaan luonnollinen, erikseen nimetty henkilö, ei yhtiö, yhdistys tai muu yhteisö. Valtakirjassa on myös syytä varautua siihen, että valtuutettu tulee pysyvästi tai tilapäisesti estyneeksi hoitamaan tointa. Näihin tilanteisiin voi varautua nimeämällä valtakirjassa varavaltuutetun ja/tai toissijaisen valtuutetun. Varavaltuutettu toimii varsinaisen valtuutetun sijasta tilanteissa, joissa varsinainen valtuutettu on esimerkiksi esteellinen. Toissijaisen valtuutetun toimi taas muuttuu aikanaan pysyväksi. Näin voi käydä, jos valtuutettu kuolee, ei ota tointa vastaan tai luopuu siitä.

Valtuutuksen alkaessa valtuutetun on annettava DVV:lle luettelo valtuutuksen piiriin kuuluvista varoista ja veloista. DVV:llä on muutoinkin ns. yleinen valvontavastuu. Koska viraston valvontamahdollisuudet ovat rajalliset, valtakirjaan voi ottaa erillisiä määräyksiä valtuutetun tilivelvollisuudesta. Usein pelkkä maininta esimerkiksi omaisille tehtävästä tilityksestä vähentää heidän epäluulojaan valtuutetun toimintaa kohtaan.

Miksi

Henkilösuhteet. Peruste edunvalvontavaltuutukselle voi liittyä henkilösuhteisiin. Valtuuttajalla saattaa olla selkeä näkemys siitä, että hän haluaa juuri tietyn henkilön hoitavan asioitaan. Mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja toimintakyvyttömyys syntyy akuutisti, asioiden hoitajasta (edunvalvojasta) ovat silloin päättämässä muut henkilöt kuin asianomainen itse.

On myös hyvä tiedostaa, että pelkästään tavanomaisten, juoksevien asioiden hoitamista varten ei yleensä ole tarpeellista antaa edunvalvontavaltakirjaa. Silloin voidaan toimia tavallisten valtakirjojen varassa, kunhan ne ovat riittävästi yksilöityjä esimerkiksi pankeissa tai viranomaisissa asioimista varten.

Yritystoiminta. Yritystoimintaa harjoittavilla henkilöillä on usein tarve varmistua siitä, että yrityksen asiat ovat osaavissa käsissä myös yrittäjän mahdollisen, esimerkiksi sairaudesta johtuvan toimintakyvyttömyyden aikana ja että asioita hoitavalla henkilöllä on riittävän laajat ja joustavat valtuudet ratkaisujen tekemiseen. Saattaa myös ilmetä tarve löytää yritystoiminnalle jatkaja. Edunvalvontavaltuutettu voi tehdä tähän liittyviä ratkaisuja.

Kuten edellä jo todettiin, varsinaisen valtuutetun rinnalle voi olla järkevää määrätä yritysomaisuutta hoitamaan henkilö, joka tuntee yhtiön. On mahdollista menetellä myös niin, että valtuutetulle määrätään varavaltuutettu esimerkiksi sen tilanteen varalta, että potentiaalinen yritystoiminnan jatkaja olisi juuri sama henkilö, joka on nimetty edunvalvontavaltuutetuksi. Valtuutettu on esteellinen toimimaan omassa asiassaan.

Paljon varallisuutta. Edunvalvontavaltuutukselle saattaa olla tarvetta, jos henkilöllä on runsaasti varallisuutta ja erityisesti sen tyyppistä varallisuutta, jonka järkevä hoitaminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä. Valtakirjaa laadittaessa on muistettava, että mikäli valtuutetulla halutaan olevan oikeus määrätä myös valtuuttajalle kuuluvista kiinteistöistä, valtakirjassa pitää tästä erikseen mainita.

Samat syyt kuin edellä yrittäjän kohdalla puoltavat edunvalvontavaltuutuksen käyttöä tässäkin tapauksessa. Edunvalvontavaltuutuksella päästään laajempiin valtuuksiin sekä vältetään ajanhukkaa ja byrokratiaa. Jos asioita hoitaa edunvalvoja, hän joutuu antamaan toimenpiteistään vuosittain selvityksen DVV:lle. Edunvalvontavaltuutetulla ei tällaista velvollisuutta ole, ellei valtakirjassa sitä ole haluttu.

Aivan erityinen tarve edunvalvontavaltuutukseen näyttäisi olevan metsänomistustilanteissa liittyen erityisesti metsäomaisuuteen kohdistuviin käyttöoikeuksiin. Näitä oikeuksia syntyy muun muassa keskinäisillä testamenteilla, joilla leskelle annetaan elinikäinen käyttöoikeus kaikkeen ensiksi kuolleen omaisuuteen. Jos leski esimerkiksi dementoituu, ilman edunvalvontavaltuutusta voidaan joutua hankaliin pattitilanteisiin. Ilman edunvalvontavaltuutusta toimittaessa edunvalvojalla ei ole esimerkiksi oikeutta luopua käyttöoikeudesta vastikkeettomasti lasten hyväksi, ei edes DVV:n luvalla. Metsän myynti taas edellyttää DVV:n hyväksymää hoitosuunnitelmaa tai erillistä lupaa. Edunvalvontavaltakirjalla voidaan etukäteen antaa valtuutetulle myyntilupa sekä oikeus luopua valtuuttajan puolesta käyttöoikeudesta.

Lahjoitukset. Edunvalvontavaltakirja on tarpeen, jos henkilö pitää tärkeänä mahdollisuutta tehdä toimintakyvyttömyydenkin aikana lahjoituksia esimerkiksi lapsille tai lapsenlapsille. Pääsääntönä on kielto lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta. Valtuutetulla on kuitenkin oikeus antaa valtuuttajan puolesta lahja, jos valtakirjassa on yksilöity lahjoituksen kohde, lahjan saaja ja lahjan antamisajankohta tai ainakin perusteet, joiden mukaan ne määräytyvät.

Koska kukin tilanne on omanlaisensa, erilaisten mallien käyttäminen ei välttämättä tuo toivottua tulosta. Toimistomme lakimiesten kanssa kannattaa tulla keskustelemaan siitä, onko edunvalvontavaltuutus sinun kohdallasi tarpeellinen, ja mitä seikkoja kussakin tapauksessa on syytä ottaa huomioon.