Elämän tärkeät tahdonilmaisut jäävät usein tekemättä

Perhe- ja jäämistöoikeudelliset toimeksiannot liittyvät lähes poikkeuksetta erittäin henkilökohtaisiin ja usein myös lopullisiin, tai ainakin lopullisiksi tarkoitettuihin asioihin. Harva meistä solmii avioliittoa eroaikeissa, eikä myöskään luultavasti kuulu monenkaan perheaterian lempikeskustelunaiheisiin suunnitella elämää siitä näkökulmasta, että joku läsnä olevista ei enää olisikaan muiden joukossa. Arkaluontoisuutensa lisäksi jäämistöoikeudellinen suunnittelu voi olla hyvinkin monisyinen prosessi. Joskus ulkopuolinen taho voi helpottaa ajatustyötä. Elämän perustuksia järkyttävät suuret muutokset tapahtuvat usein varoittamatta. Siksi avioehto saattaa joistakin tuntua merkiltä luottamuksen puutteesta, eikä useimmille meistä ajatus esimerkiksi testamentin tai edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä edes tunnu ajankohtaiselta. Onhan tässä vielä aikaa. Joskus aika kuitenkin loppuu kesken, ja vaikeiden asioiden käsittely vasta jälkeenpäin saattaa rikkoa kultaakin kalliimmat läheissuhteet. Hyvin suunniteltu ja asiantuntijan avulla laadittu tahdonilmaisukokonaisuus säästää läheiset monelta murheelta. Avioehtosopimus perintösuunnittelussa Avioehtosopimus on puolisoiden keskinäinen tahdonilmaisu aviovarallisuuden sisällöstä siinä tapauksessa, että avioliitto tai rekisteröity parisuhde päättyvät avioeron tai kuoleman johdosta. Avioehtosopimuksen määräysten sisältö ja yksityiskohtaisuus saattavat vaihdella huomattavastikin. Motiivit avioehdon tekemiseen voivat myös vaihdella. Joillekin kyse on vain periaatteesta. Toisille kyse voi olla jonkin selvästi yksilöitävän arvokkaan perintökohteen suojelemisesta. Joskus avioehdon tekemisessä on kysymys tosiasiallisesti vain toisen puolison kuolemaan varautumisesta perintösuhteiden selkeyttämispyrkimyksessä. Avioehto assosioituu hyvin usein vain avioeron aikaiseen välien selvittelyyn. Avioehto on toki näissä tilanteissa hyvä väline asioiden mahdollisimman riidattoman sopimisen takaamiseksi, mutta harvoin muistetaan korostaa avioehdolla edellä mainitun lisäksi olevaa perintöoikeudellista ulottuvuutta. Ilman avioehdosta ilmenevää avio-oikeuden poissulkevaa määräystä, mahdollisesta testamentistakin riippumatta, puolison kuollessa suoritetaan ositus, eli lasketaan pariskunnan varat ja velat yhteen, ja maksetaan tasinkona vähävaraisemmalle puolisolle joskus huomattaviakin summia. Jos aviovarallisuuteen sisältyy yritysomaisuutta, voi sekä avioerolla että omistajapuolison kuolemalla olla tasinko-oikeuden myötä yrityksen tulevaisuuden kannalta dramaattisiakin seurauksia. Tällaisessa tilanteessa, ja varsinkin, jos kyse on niin kutsutusta uusperheestä, voi yrityksen sukupolvenvaihdos käydä kannattamattomaksi tasingon maksun aiheuttaman yrityksen omistuspohjan yllättävän muutoksen myötä. Testamenttikin on riskienhallintaa Pätevästi laadittu testamentti mahdollistaa voimassa ollessaan ajasta iäisyyteen siirtyneen henkilön perinnön jakamisen eri tavalla, kuin mitä se lain mukaan ilman testamenttia muuten jaettaisiin. Kuten avioehdot, testamentitkin voivat olla sisällöltään erittäin monipuolisia. Tarkoituksena voi olla suosia jotakin rintaperillistä, tai vastaavasti pyrkiä tasoittamaan lasten asemaa mahdollisten ennakkoperintöjen vuoksi. Tyypillisesti testamentilla halutaan vaikuttaa edunsaajansa aviovarallisuuteen testamentatun omaisuuden saajansa aviovarallisuudesta poissulkevalla ehdolla. Joskus testamentti voidaan laatia täsmäiskuna jonkin yksittäisen omaisuuserän tai intressin näkökulmasta. Tällainen intressi voi olla esimerkiksi yrityksen jatkuvuuden turvaaminen yllättävässäkin tilanteessa. Erityisen tärkeäksi testamentin laatiminen voi muodostua avoparille, tai jos sen laatijalla ei ole lainkaan lain mukaisia perillisiä. Jälkimmäisessä tilanteessa perinnön vie normaalisti valtio. Testamentin laatiminen yhdistetään usein korkeaan ikään, eli kuoleman todennäköisyyden kasvamiseen. Kysymyshän on henkilön viimeisestä tahdosta. Nykyisin, keskimääräisen eliniänodotteen kivuttua selvästi yli tyypillisen eläkeiän, on kuitenkin perusteltua nähdä testamentti myös tuottavaan omaisuuteen liittyvänä riskienhallinnan välineenä. Usein työikäisen henkilön läheisillä onkin yllättävän poismenon sattuessa taloudellisesti paljon enemmän pelissä, mahdollisesti yhteinen asuntolaina maksettavana tai lapsia huollettavana. Nuoremmallakin henkilöllä voi olla lainarahoitettua omaisuutta tai huomattavaakin yritysvarallisuutta. Testamentti on siis riskienhallintaväline, jolla testamentin laatija hallitsee omien perillistensä taloudellisia riskejä. Edunvalvontavaltuutuksella ohjeet valtuutetulle Avioehtoa ja testamenttia hieman vähemmän tunnettu, mutta edellisten kanssa osittain samankaltainen juridinen instrumentti on edunvalvontavaltuutus. Edunvalvontavaltuutus on tahdonilmaus, jolla valtuutuksen antaja luovuttaa valtuutuksen saajalle kompetenssin päättää valtuuttajan puolesta määrätyistä asioista sen varalta, että valtuuttaja tulisi jostakin syystä kykenemättömäksi päättämään asioistaan tai toimimaan tahtonsa edellyttämällä tavalla. Kuvatun kaltainen kykenemättömyys voi liittyä henkilön terveydentilassa tapahtuviin yllättäviin ja ikäviin muutoksiin tai vain vanhuuden mukanaan tuomiin oireisiin. Edunvalvontavaltuutuksen tarkoitus on nimensä mukaisesti turvata valtuutuksen antajan etu lain holhoustoimesta antamia valtuuksia laajemmin toimintamahdollisuuksin, ja toisaalta samalla sitouttaa valtuutuksen saaja huolehtimaan valtuutuksen antajasta. Edunvalvontavaltuutuksella voidaan antaa tarkkojakin toimintaohjeita, kuten vaikkapa valtuuttaa omaisuuden lahjoittaminen tai myyminen, myös kiinteän omaisuuden osalta. Kysymys voikin henkilöön itseensä liittyvän holhousvaltuuden ohella olla myös tietynlaisesta testamenttiin rinnastettavasta tahdonilmaisusta, jolla voidaan määritellä oman omaisuuden kohtalo esimerkiksi omaan toimintakykyyn vaikuttavan onnettomuuden varalta. Ei kahta ilman kolmatta Edellä kuvatut riskienhallintamenetelmät täydentävät toisiaan. Omaisuuttaan ja sen tulevia vaiheita kontrolloimaan pyrkivä henkilö voi edellä kuvatuilla keinoilla suhteellisen aukottomasti hallita varallisuuttaan niissäkin tilanteissa, joissa hänellä ei olosuhteiden pakosta ole siihen enää tosiasiallista mahdollisuutta. Proaktiivisuus on hyvin usein synonyymi viisaudelle, ja korostunut tarve ennakoimiseen liittyy varsinkin tulossa oleviin suuriin muutoksiin, kuten avioliittoon tai vaikkapa yrityskauppaan. Pelkkä aikomus tai tahto ei kuitenkaan riitä. Muotovaatimukset täyttävät tahdonilmaisut onkin syytä suunnitella huolellisesti ja ajoissa.