Immateriaalioikeudet työsuhteessa

Immateriaalioikeuksille on tyypillistä, että ne syntyvät luonnolliselle henkilölle eli sille, joka on esimerkiksi tehnyt keksinnön, luonut mallin tai teoksen. Työoikeudellinen lähtökohta sen sijaan on, että työn tulos kuuluu työnantajalle. Nämä vastakkaiset lähtökohdat saattavat aiheuttaa epäselviä tilanteita, mikäli yrityksessä ei ennalta ole pyritty varmistamaan, että oikeudet työn tuloksiin siirtyvät riittävässä laajuudessa työnantajalle myös immateriaalioikeuksien osalta. Lainsäädännön kattamat tilanteet Työntekijän ja työnantajan oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lailla vain patentilla suojattavien keksintöjen ja tietokoneohjelmien osalta. Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin eli työsuhdekeksintölaki koskee työsuhteessa syntyneitä Suomessa patentilla suojattavissa olevia keksintöjä. Työnantajan oikeudet riippuvat siitä, kuinka kiinteässä yhteydessä työntekijän työtehtäviin keksintö on syntynyt ja kuinka merkittävä työnantajan panos keksinnön syntyyn on ollut. Mitä kiinteämmin keksintö liittyy työtehtäviin ja mitä enemmän työnantajan panos on vaikuttanut sen syntymiseen, sitä laajemmat oikeudet työnantajalla on mahdollisuus ottaa. Korkeakoulujen palveluksessa syntyneisiin patentilla suojattaviin keksintöihin sovelletaan erillistä korkeakoulukeksintölakia. Tekijänoikeuslaissa on tietokoneohjelmia koskeva erityissäännös. Sen mukaan oikeudet tietokoneohjelmaan ja siihen välittömästi liittyvään teokseen siirtyvät kokonaisuudessaan työnantajalle, jos tietokoneohjelma on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia tehtäviä. Kyseistä erityissäännöstä sovelletaan myös työsuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä syntyneeseen tietokantaan. Muut immateriaalioikeudet: esimerkkinä tekijänoikeus Muiden immateriaalioikeuksien osalta osapuolten oikeudet voivat määräytyä esimerkiksi nimenomaisen sopimuksen, alan yleisen käytännön tai yleissitovan työehtosopimuksen perusteella. Hyvin yleistä on, että työtehtävien tuloksena syntyy esimerkiksi tekijänoikeuslain tarkoittama teos. Nimenomaisen sopimuksen puuttuessa voidaan tekijänoikeuksien, samoin kuin vaikkapa mallisuojan kohteen osalta lähteä siitä, että ainakin joitain oikeuksia siirtyy työnantajalle. Ongelmana tällaisessa tilanteessa on kuitenkin oikeuksien siirtymisen laajuus. Tekijänoikeus ei ole tarkkarajainen yksittäinen oikeus, vaan tekijänoikeuteen kuuluu monia eri osa-alueita, jotka perinteisesti jaotellaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Nykyään melko laajasti hyväksytyn ajattelumallin mukaan työnantaja saa sopimusten puuttuessa työntekijän luomaan teokseen normaalin toimintansa edellyttämän käyttöoikeuden. Hieman toisin ilmaistuna: työnantajalle siirtyy ainoastaan sellaiset oikeudet, jotka ovat tarpeen työn tuloksen käyttämiseksi siihen tarkoitukseen mihin se on tehty. Tekijänoikeuden suojaaman työn tuloksen (esimerkiksi kirjallinen muistio tai valokuva) kohdalla käyttäminen tarkoittaa kappaleen valmistamista tai teoksen saattamista yleisön saataviin. Jos teosta käytetään muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa, täytyy työnantajan saada työntekijältä erikseen lupa tällaiseen käyttöön. Tämä tarkoittaa käytännössä, että esimerkiksi lehtiartikkelia varten otetun valokuvan käyttämisestä mainostarkoituksiin pitää työntekijän kanssa sopia erikseen. Oikeuksista kannattaa sopia jo työsopimuksessa Immateriaalioikeuksien luonne aineettomina ja luonnolliselle henkilöille syntyvinä oikeuksina edellyttää, että työsuhteen alkaessa ja sen kestäessä varmistetaan oikeuksien häiriötön ja tehokas hyväksikäyttäminen siinä laajuudessa kun se on yrityksen toiminnan kannalta tarpeen. Yrityksen omasta tai alalla laajasti vallitsevasta käytännöstä huolimatta kannattaa oikeuksien jakautumisesta sopia nimenomaisesti ja mahdollisimman selkeästi jo ennakkoon. Ei pidä luottaa siihen, että osapuolilla on asiasta sama käsitys ja jättää asiaa tällaisen uskomuksen varaan. Selkeä sopimus ehkäisee epäselvyyksien ja turhien kiistojen syntymistä ja on siten sekä työnantajan että työntekijän edun mukainen.