Kilpailunrajoituksesta määrättävän seuraamusmaksun laskemisperusteet muuttuneet

Kimmo Tenhovirta

Artikkelit

21.02.2022

Kilpailulaki määrittää ne tilanteet, joiden perusteella elinkeinonharjoittajan katsotaan syyllistyneen kiellettyyn kilpailunrajoitukseen. Lakiin on myös kirjattu kilpailunrajoituksista määrättävän seuraamusmaksun perusteet. Nyt lakia on muutettu siten, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämän seuraamusmaksun perusteet on määritetty aiempaa yksiselitteisemmin.

Kilpailulain 5 §:n mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Laissa on nimenomaisesti kielletty mm. sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja taikka jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.
Kiellettyyn kilpailunrajoitukseen osallistuvalle voidaan määrätä seuraamusmaksu, jonka määrä on aiemmin voimassa olleen lain mukaan perustunut ainoastaan kokonaisarviointiin. Nyt lakiin on otettu määräyksiä seuraamusmaksun tarkemmaksi määrittämiseksi. Laki perustuu 11.12.2018 annettuun ns. ECN+ -direktiiviin (EU) 2019/1, joka velvoittaa jäsenmaita säätämään tarkemmin seuraamusmaksun määräämisperusteista, minkä lisäksi direktiivi mm. antaa kilpailuviranomaisille uusia keinoja suorittaa erilaisia tarkistuksia yrityksissä sekä mahdollisuuden toteuttaa ns. leniency -ohjelmia.

Vanhan lain mukaiset seuraamus-maksun määräämisperusteet
Aiemmin voimassa olleen lain mukaan seuraamusmaksun suuruus perustui ainoastaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tekemään kokonaisarviointiin ja sen perusteella tehtyyn maksuesitykseen. Seuraamusmaksua määrättäessä oli otettava huomioon rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Tämän lisäksi määrättiin ainoastaan, että seuraamusmaksu sai olla enintään 10 prosenttia elinkeinonharjoittajan tai niiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, milloin rikkomukseen viimeksi osallistuttiin. Koska muita määräyksiä ei seuraamusmaksun suuruudesta ollut, aiheutti se epävarmuutta seuraamusmaksun suuruudesta sekä sen yhdenmukaisuudesta ja ennustettavuudesta. Tämän vuoksi KKV on lain muutoksella velvoitettu laskemaan seuraamusmaksun suuruus laissa määrätyllä tavalla, joka perustuu ns. komission sakkosuuntaviivojen antamiin ohjeisiin.

Lain muutoksen vaikutus
Uudessa kilpailulain 13 – 13 f §§:ssä on esitetty edellä mainitun kokonaisarvion lisäksi tekijöitä, jotka KKV:n on otettava huomioon seuraamusmaksuesitystä tehdessään. Seuraamusmaksun perusmäärä on enintään 30 prosenttia siitä liikevaihdosta, joka elinkeinonharjoittajalle on kertynyt kyseisen hyödykkeen myynnistä viimeiseltä vuodelta, jolloin rikkomukseen syyllistyttiin. Tämä perusmäärä kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, kuinka kauan elinkeinonharjoittaja on ollut osallisena kilpailunrajoitukseen. Mikäli kyse on ollut vakavasta rikkomuksesta, lisätään tähän määrään riittävän ennaltaehkäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi 15-25 prosenttia siitä liikevaihdosta, joka elinkeinonharjoittajalle on kertynyt kyseisen hyödykkeen myynnistä viimeiseltä rikkomusvuodelta. Tämän lisäksi lakiin on otettu sekä lieventäviä että raskauttavia tekijöitä, jotka voidaan ottaa huomioon seuraamusmaksun määrää korotettaessa taikka alennettaessa. Erityisistä syistä voidaan huomioon ottaa vielä elinkeinonharjoittajan maksukyky.

KKV esittää, markkinaoikeus määrää
KKV tekee ainoastaan esityksen markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämisestä. Kuten todettua, KKV on sidottu kilpailulain 13 a-f §§:n määräyksiin, mutta markkinaoikeus voi käyttää seuraamusmaksun suuruudesta määrätessään harkintavaltaa haluamassaan määrin. Vielä ei markkinaoikeus ole ratkaissut uuden lain mukaisia kilpailunrajoitusasioita, joten nähtäväksi jää, aikooko markkinaoikeus seurata lain määräyksiä seuraamusmaksun määrästä, vai aikooko se käyttää jatkossa laajempaa harkintavaltaa.