Konkurssipesän esittämä takaisinsaantivaatimus

Petri Arnamo

Artikkelit

08.03.2023

Monilla yrityksillä on jäänyt pahimmalta pandemia-ajalta siirrettyjä ja maksamattomia velvoitteita, joiden lyhentäminen on pikkuhiljaa alkanut. Samanaikaisesti lainakorkojen ja yleisten hintojen nousu niin ruuan kuin sähkönkin osalta on väistämättä johtanut ja johtaa siihen, että kotitalouksilla on vähemmän rahaa käytettävissään. Tämä yhtälö näkyy vähentyvänä kassavirtana eri alojen yrityksissä ja saattaa kasata velvoitteita osalle yrityksistä siten, että kaikki eivät niistä kykene selviytymään. Jotain viitteitä on siitä jo ollut, että konkurssien määrä voisi lähitulevaisuudessa olla noususuhdanteinen.

Vaikka oma liiketoiminta olisikin vakaata, voi oma asiakas tai yhteistyökumppani ajautua konkurssiin. Tällöin on mahdollista, että pesänhoitaja tekee ns. takaisinsaantivaatimuksen sellaisista saatavista, jotka velallisyhtiö on vähän ennen konkurssia maksanut. Tällainen takaisinsaantivaatimus voidaan esittää niin yrityksiä, yksityishenkilöitä kuin yhteisöjäkin kohtaan.

Takaisinsaannin tarkoitus ja siihen varautuminen
Takaisinsaannin perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa konkurssiyhtiön velkojien tasapuolinen kohtelu. Saatavien peräytyessä konkurssipesään omaisuus palautuu sellaiseksi, kuin se oli ennen oikeustointa. Lain pyrkimyksenä on estää velallista ryhtymästä epälojaaleihin tai vilpillisiin toimiin.

Useimmissa tapauksissa etukäteisvarautuminen takaisinsaantivaatimuksiin ei ole mahdollista, koska on käytännössä usein mahdotonta aavistaa tai tietää, milloin joku yritys asetetaan konkurssiin. Yksittäinen velkoja ei voi juurikaan vaikuttaa asiaan. Varsin usein niin liikekumppanin maksuvaikeudet ja konkurssi, kuin pesänhoitajan esittämä takaisinsaantivaatimuskin tulevat enemmän tai vähemmän yllätyksenä.

Takaisinsaantimenettelyn kohteeksi joutuminen voi tuntua yleisen oikeustajun vastaiselta, koska aiheellisesti maksettu ja todellinen saatava voidaan vaatia palautettavaksi. Onkin hyvä huomata, että takaisinsaannilla palautettavaksi vaadittavan saatavan ei tarvitse välttämättä olla jollakin tavalla epäselvä tai hämärä. Palautettavaksi voidaan vaatia myös täysin tavanomaista velkaa tai laskusaatavaa.

Milloin takaisinsaantivaatimus voidaan esittää?
Takaisinsaanti ei ole automaatio, jolla kaikki vähän ennen konkurssia tehdyt oikeustoimet voitaisiin peräyttää. Takaisinsaantilain velan maksun peräytymistä koskevan pykälän (10 §) mukaan, kun kyse on muulle kuin läheistaholle maksetusta velasta, on edellytyksenä, että velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein (esim. luovutettu yhtiön omaisuutta velan maksuna) tai velka on maksettu ennenaikaisesti taikka velka on maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Se, onko summa huomattava, määritellään vertaamalla maksettua määrää konkurssipesän omaisuuteen. Mikäli konkurssipesällä on vain vähän varoja, jo suhteellisen pienikin summa saattaa muodostua takaisinsaantimielessä huomattavaksi.

Ehdottomana edellytyksenä takaisinsaannille on lisäksi se, ettei maksua voida katsoa tavanomaiseksi. Mikäli maksun voidaan todeta olleen olosuhteet huomioon ottaen tavanomainen, eivät edellytykset takaisinsaannille täyty.

Ajallisesti takaisinsaanti voi koskea muiden kuin läheistahojen osalta vain sellaisia suorituksia ja oikeustoimia, jotka on tehty enintään kolme kuukautta ennen konkurssihakemuksen vireille tuloa. Läheisyhtiöiden ja -tahojen osalta vastaava aika on kaksi vuotta.

Saatavien lisäksi myös pantti tai vakuus voi peräytyä, jos konkurssiin ajautunut yhtiö on antanut sen myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssihakemusta, eikä vakuudesta ole sovittu velan syntyessä tai jos pantin hallintaa ei ole luovutettu velan syntymisen jälkeen. Läheisen osalta tarkasteltava ajanjakso on kaksi vuotta ennen konkurssihakemusta.

Takaisinsaantilain yleisen takaisinsaantiperusteen (5 §) mukaan oikeustoimi voidaan peräyttää, jos oikeustoimella on suosittu velkojaa toisen velkojan kustannuksella, omaisuutta on siirretty pois velkojien ulottuvilta tai velkoja on lisätty velkojien vahingoksi. Näissä tapauksissa ehdottomana edellytyksenä on myös, että velallisyhtiö oli ko. oikeustointa tehdessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisyhtiön maksukyvyttömyyteen. Lisäksi oikeus takaisinsaantiin edellyttää myös, että maksun saaja tai muun oikeustoimen osapuoli oli tietoinen tai olisi vähintäänkin pitänyt olla tietoinen velallisyhtiön maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta. Yleisen takaisinsaantiperusteen mukaan, jos oikeustoimi on tehty aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen konkurssihakemuksen vireille tuloa, peräytyy se ainoastaan, jos velallisen läheinen on ollut siinä osapuolena.

Takaisinsaannin esittäminen ei ole ajallisesti määrittelemätön pesänhoitajan oikeus, vaan vaatimukset tulee tehdä vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta lukien. Takaisinsaanti konkurssipesään sekä takaisinsaantivaatimuksen esittäminen vaativat aina aktiivisia toimia velallisyhtiön pesänhoitajalta. Ennen mahdollisen takaisinsaantikanteen nostamista pesänhoitajan tulee esittää toiselle osapuolelle perusteltu takaisinsaantivaatimus.

On myös hyvä tiedostaa, että takaisinsaantiasioissa sovinto on sallittu. Takaisinsaanti ja takaisinsaantiedellytysten täyttyminen ovat yleensä tulkinnanvaraisia asioita. Hyvään pesänhoitotapaan kuuluu, että riita-asiat pyritään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä ja usein pesänhoitajalla on velkojien antamat valtuudet sopia takaisinsaantiasiat parhaaksi katsomillaan ehdoilla huomioiden asian epävarmuustekijät, kuluriskit tai vaikkapa vastapuolen taloudellinen tilanne.