Kun sopimukseen ei päästä – pesänselvittäjä tai pesänjakaja ratkaisee

Pesänselvittäjä tai pesänjakaja määrätään aina, jos joku asianosainen määräämistä vaatii. Pesänselvittäjä voidaan määrätä ainoastaan kuolinpesään. Pesänjakaja voidaan kuolinpesän lisäksi määrätä myös avioerotilanteessa toimittamaan puolisoiden välinen ositus sekä suorittamaan avoliiton päätyttyä omaisuuden erottelu, mikäli avopuolisot ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai mikäli heillä on tai on ollut yhteinen lapsi. Käytännössä kuolinpesiin haetaan yleensä samalla kertaa sekä pesänselvittäjä että pesänjakaja. Useimmiten pesänselvittäjän ja pesänjakajan tehtäviä määrätään hoitamaan myös sama henkilö, käytännössä asianajaja. Tämä onkin yleensä tarkoituksenmukaista, koska pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävät käytännössä limittyvät. Yhden ja saman henkilön määrääminen kumpaankin tehtävään vähentää yleensä kokonaiskustannuksia. Joskus asetelma saattaa riitaisuuksien vuoksi kuitenkin olla sen kaltainen, että pesänjakajaksi on tarkoituksenmukaista määrätä eri henkilö kuin pesänselvittäjäksi. Pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä haetaan käräjäoikeudelta. Hakemusta ei tarvitse perustella, oikeuden on kuitenkin kuultava muita asianosaisia hakemuksen johdosta. Käytännössä käräjäoikeuden harkinta kohdistuu vain siihen, kuka tehtäviin määrätään. Pesänselvittäjän tehtävistä Pesänselvittäjän keskeisenä tehtävänä on saattaa kuolinpesä jakokuntoon. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa velkojen maksamista, sopimussuhteiden selvittämistä ja siitä huolehtimista, ettei jää mitään sellaista ulkopuolista tahoa, jonka etua perinnönjako voisi loukata. Usein pesänselvittäjä joutuu myös hankkimaan arviolausuntoja kuolinpesän omaisuuden arvosta. Arviot voi hankkia pesänjakajakin, jos pesänselvittäjää ei ole määrätty. Myös kuolinpesän edustaminen mahdollisissa oikeudenkäynneissä on pesänselvittäjän toimivaltaan kuuluva asia. Pesänselvittäjä voi joutua myös esittämään rikokseen perustuvia vaatimuksia tai ainakin ottamaan kantaa osakkaiden näkemyksiin rikosilmoituksen aiheellisuudesta. Pesänselvittäjän tehtäviin ei sen sijaan kuulu hankkia kuolinpesän kustannuksella selvitystä perittävän elinaikaisista toimista. Mikäli joku osakkaista haluaa tällaisia asioita selvittää, pesänselvittäjä voi antaa osakkaalle valtakirjan, jolla osakas pystyy esimerkiksi saamaan pankista tiliotteita perittävän elinajalta. Mikäli perittävä oli tehnyt testamentin, pesänselvittäjän on testamentin saavutettua lainvoiman luovutettava mahdollinen legaattiomaisuus sen saajalle. Legaatilla tarkoitetaan saajalle testamentissa määrättyä yksilöityä etuutta kuten tiettyä omaisuutta tai tiettyä rahamäärää. Kuolinpesän elinkaaren loppupuolella pesänselvittäjän tehtävänä on luovuttaa kuolinpesän osakkaille se omaisuus, mikä perinnönjaossa ja sitä mahdollisesti edeltävässä osituksessa kullekin saajalle on sovittu tulevan tai pesänjakajan päätöksellä määrätty. Mikäli jako perustuu pesänjakajan päätökseen, pesänselvittäjän tehtävä kestää siihen asti, kunnes jako saa lainvoiman ja omaisuus luovutetaan vasta tuolloin. Pesänselvittäjän tulee antaa tilitys kuolinpesän varojen hoidosta. Pesänjakajan tehtävistä Pesänjakajan tehtävänä on mahdollisen osituksen ja perinnönjaon suorittaminen. Ensisijaisesti pesänjakajan tulee pyrkiä siihen, että osituksen osapuolet tai kuolinpesän osakkaat pääsisivät sopimukseen osituksen tai perinnönjaon sisällöstä. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, perintökaari antaa ohjeet siitä, miten ositus tai perinnönjako on pesänjakajan päätöksellä suoritettava. Pesänjakajan tehtävää hankaloittaa usein se, että omaisuuden jakaminen perintökaaren säännösten mukaisesti ei ole käytännössä mahdollista. Tällöin pesänjakajalla on mahdollisuus hakea käräjäoikeudelta lupaa omaisuuden myyntiin. Pesänjakajan tehtäviin kuuluu myös ratkaista kuolinpesän osakkaiden mahdolliset vaatimukset ennakkoperintöjen huomioon ottamisesta samoin kuin rintaperillisen lakiosaoikeuteen perustuvat vaatimukset. Pesänjakaja ratkaisee myös mahdolliset kiistat testamentin tulkinnasta. Usein pesänjakaja joutuu ottamaan kantaa tilanteisiin, joissa on kysymys perittävän ja jonkun osakkaan välisistä velka- tai saatavasuhteista. Avioero-osituksessa tyypillinen tilanne on se, että puolisoilla on yhteisissä nimissään omaisuutta, joka on yhteisen velan vakuutena. Nämä tilanteet ratkeavat yleensä siten, että jompikumpi puolisoista ottaa omaisuuden yksin omiin nimiinsä ja ottaa yksin vastatakseen aiemmin yhteisen velan. Pesänjakaja ei kuitenkaan voi pakottaa osapuolia tällaiseen jakoon. Pattitilanteessa pesänjakaja joutuu hakemaan omaisuuden myyntilupaa oikeudelta. Avioero-osituksissa esitetään melko usein vaatimus osituksen sovittelusta. Ratkaisu sovittelun edellytysten olemassaolosta kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. Useimmiten pesänjakaja joutuu riitaisissa osituksissa ottamaan kantaa myös yhteisen asunnon käyttämistä koskeviin korvausvaatimuksiin. Avoliiton päättymisen yhteydessä pesänjakaja tarvittaessa erottelee avopuolisoiden omaisuuden ja päättää avopuolison mahdollisesta oikeudesta hyvitykseen, mikäli tallainen vaatimus on esitetty. Asianajajan näkökulmasta pesänselvittäjänä tai pesänjakajana työskentely tarkoittaa toimimista tuomarin tavoin puolueettomana erimielisyyksien ratkaisijana tai sovittelijana. Tehtävissä altistuu usein asianosaisten kritiikille, koska liikutaan alueella, jossa tunteet ovat herkästi pinnassa ja ratkaisut eivät koskaan voi olla kaikkien osapuolten mieleen. Siitä huolimatta toimistomme asianajajat ottavat mielellään vastaan käräjäoikeuksien määräyksiä kyseisiin tehtäviin.