Lisätyön tarjoamisvelvollisuus

Työsopimuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälleen, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä. Kysymys on tehtävistä, jotka sopivat työantajan osa-aikaisille työntekijöille. Jos mainitunlaisen työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, on tällainen koulutus annettava. Lain säännöksellä on tarkoitettu parantaa osa-aikatyöntekijöiden asemaa, ja säännöksen soveltamisesta on oikeuskäytännössä useampia ylempien tuomioistuinten päätöksiä. Näiden mukaan työnantajille asetetaan tiukka velvoite lisätyötarpeen ilmaantuessa tarjota sitä ensinnä osa-aikaiselle työntekijälleen, ennen kuin palkataan uutta henkilöstöä. Velvollisuus on voimassa myös siitä riippumatta, että työtä olisi niin paljon, ettei osa-aikainen voisi sitä kaikkea edes tehdä. Tällöin työnantajan tulisi pyrkiä ratkaisemaan asia käyttämällä esimerkiksi työajan tasausjärjestelmiä ja muita työaikajärjestelyjä. Osa-aikaiset työntekijät ohittavat työntarjoamisjärjestyksessä sellaiset työntekijät, jotka kuuluvat ns. takaisinottovelvollisuuden piiriin. Tällaisia ovat taloudellisin tai tuotannollisin perustein irtisanotut työntekijät, kun työsuhteen päättymisestä on kulunut enintään yhdeksän kuukauden aika. Mikäli työnantaja päättää vakinaistaa palveluksessaan olevan määräaikaisen kokoaikaisen työntekijän työsuhteen eikä tarjoa kyseistä työtä osa-aikatyöntekijälleen, menettelee hän virheellisesti. Määräaikaista työsopimusta ei voi mennä vakinaistamaan, mikäli mainittu työtehtävä soveltuisi lisätyönä palveluksessa olevalle osa-aikatyöntekijälle. Mikäli yrityksen palveluksesta on lomautettu työntekijöitä, ja sittemmin ilmenee uutta työtä, on lomautetulla kuitenkin etusija palata aikaisempaan työhönsä ennen osa-aikatyöntekijöiden oikeutta lisätyöhön. Laki ei aseta toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa työskentelevää osa-aikaista ja kokoaikaista työntekijää erilaiseen asemaan, vaan esimerkiksi irtisanomistilanteessa tarjolla olevaa jäljelle jäävää työtä tulee tarjota ensisijaisesti sillä perusteella, kumman työsopimusta lähinnä kyseinen työ on. Jollei tällaista eroa voida tehdä, saa työnantaja valita kummalle työntekijälle hän työtä tarjoaa. Lisätyösäännös ei koske ns. ”ekstratyösuhteita”, ellei lisätyön tarjoaminen ajoitu nimenomaan kyseisen työsuhteen aikaan. Ekstratyösuhteisella henkilöllä ei ole työsuhteiden välissä velvollisuutta vastaanottaa työtä eikä toisaalta työnantajalla tarjota sitä. Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta ei myöskään ole, jos työnantaja teettää työn muutoin kuin työsuhteisena tai palkatta. Siten lisätyövoiman tarpeesta ei ole kyse, jos työtä teetetään esimerkiksi opiskelijoilla tai työharjoittelijoilla koulutuksellisin perustein. Jos työtä ei voida ajallisesti tai paikallisesti teettää tarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluvalla työntekijällä, velvoite väistyy. Tällaisesta on kysymys, kun vaikkapa liikkeen aukioloaikojen ja asiakasvirtojen sijoittumisen vuoksi työtä on tarjolla vain sellaisina aikoina, jona lisätyöhön soveliaat työntekijät jo muutoinkin suorittavat työtään. Työnantaja aina ratkaisee liikkeenjohtovaltansa nojalla tarvitsemansa työvoiman määrän ja tarpeen työaikojen sijoitteluun.