Luopumisen tuska sukupolvenvaihdoksissa

Sukupolvenvaihdoksista järjestetään paljon erilaisia tilaisuuksia ja kursseja ja aiheesta on olemassa paljon materiaalia. Hienotkaan mallit ja tekniset ratkaisut eivät kuitenkaan auta, mikäli yritystoiminnasta luopuva henkilö ei pysty tai halua päättää todellisesta luopumisestaan. Maltanko luopua vielä? Kun yritystoiminnasta luopuminen tapahtuu siten, että toimintaa jatkaa luopujalle vieras, ulkopuolinen jatkaja, ei luopumisen tuska konkretisoidu samalla tavoin kuin perheen sisäisissä luovutuksissa. Ulkopuolinen ostaja edellyttää riittävästi toimintavaltuuksia ja asioiden sopimista kirjallisesti niin, ettei luopujalla ole mahdollisuutta hidastaa tai vaikeuttaa luovutusta. Kun luovutus tehdään perheen sisäisenä järjestelynä, usein erilaisista syistä johtuen luopuja ei maltakaan todellisuudessa luopua yritystoiminnasta, vaan joko järjestely kokonaisuudessaan lykkääntyy tai ainakin vallankäyttö jää edelleen luopuvalle osapuolelle. Kun ulkopuolisena konsulttina autan asiakkaita sukupolvenvaihdosjärjestelyissä, joudun uudelleen ja uudelleen toteamaan, että luopuja ei maltakaan luopua yritystoiminnasta, vaikka kaikki edellytykset siihen olisivat. Monissa tapauksissa tämä viivyttely saattaa jopa haitata ja vaikeuttaa yrityksen liiketoimintaa ja aiheuttaa taloudellistakin menetystä. Oikeus eläkepäiviin Ulkopuolista tarkastelijaa ihmetyttää monesti, miksei luopuja pitkän yrittäjäuran tehtyään halua käyttää oikeuttaan viettää eläkepäiviä. Monilla tilanne on kuitenkin se, että kun ei ole eläessään tehnyt mitään muuta kuin töitä, on töiden jatkaminen jo henkisen vireyden säilyttämiseksi niin tärkeä asia, ettei työnteosta malteta luopua. Kun on ikänsä tottunut päättämään omista työasioistaan, ei myöskään malta luovuttaa päätösvaltaa seuraavalle sukupolvelle. Lasten kannalta tilanne on useasti piinallinen ja jopa kestämätön. Vanhemmat eivät luota lastensa kykyyn hoitaa yritystoimintaa jatkossa tai eivät osaa päättää siitä, miten yritysjärjestely lopulta toteutetaan. Hyvää lääkettä tilanteeseen on vaikea keksiä, koska syyt ovat usein hyvin syvällä, mutta liiketoiminnan säilymisen ja kehittymisen kannalta vaihdos tuntuu usein enemmän kuin suositeltavalta. Ratkaisun viivästyminen tai sen toteuttaminen vain näennäisesti nakertaa jatkajasukupolven motivaatiota ja heikentää sitä kautta koko perheen tai suvun mahdollisuuksia harjoittaa taloudellista liiketoimintaa. Kuinka monta jatkajaa? Monilapsisissa perheissä tilanne on usein se, että vain joku tai jotkut ovat mukana yritystoiminnassa ja muut hankkivat leipänsä aivan muun tyyppisistä töistä. Usein vanhemmat kuitenkin haluavat, että kaikki lapset omistavat osan yrityksestä. Myöskään tällainen tilanne ei ole yrityksessä toimivan jatkajan kannalta useinkaan tyydyttävä ja aiheuttaa todennäköisesti paineita ja jännitteitä lasten kesken. Ne, jotka eivät ole mukana yritystoiminnassa, katsovat usein, että toiminnassa mukana olevat saavat sukupolvenvaihdosjärjestelyjen kautta itselleen liian suuria taloudellisia etuja liian helpolla. Ne lapset puolestaan, jotka ovat mukana yritystoiminnassa ja halukkaita sitä jatkamaan, katsovat niiden sisarustensa, jotka eivät itse ole mukana yritystoiminnassa, olevan mukana vain ”vapaamatkustajina”. Ymmärrän kumpaakin näkemystä ja siksi suosittelenkin, että vain ne lapset, jotka ovat vastuussa yritystoiminnasta ja siinä todellisuudessa mukana, jäävät osakkaiksi jatkavaan yritykseen. Muiden lasten etuja pitäisi kompensoida mahdollisuuksien mukaan muilla tavoin. Usein vanhemmat kysyvät, riittääkö jokin ratkaisu tyydyttämään sekä jatkajia että yritystoiminnan ulkopuolelle jääviä. Vastaan heille aina, että uskon vanhempien ajattelevan lastensa etua tasapuolisesti ja jos vanhemmat ilmoittavat jonkin järjestelyn vastaavan heidän oikeudenmukaisuuskäsitystään, lapset lähes aina hyväksyvät ratkaisun. Tämä mielipide on vain ilmaistava selvästi ja riittävän ajoissa, niin kauan kuin sellaisen pystyy ilmaisemaan. Mikäli sukupolvenvaihdos toteutetaan vasta isän ja/tai äidin kuoleman jälkeen, on selvittelytyö huomattavasti vaikeampaa, koska tuolloin puuttuu isän ja/tai äidin auktoriteetti kertomasta, miten ratkaisu heidän mielestään olisi tehtävä. Tehkää hyvät vanhemmat ratkaisunne ajoissa! Näennäisratkaisut Eräissä tilanteissa on toteutettu asiakirjojen ja ulkoisten olosuhteiden puolesta loppuun viety sukupolvenvaihdos, jossa edellinen yrittäjä jää kuitenkin todellisuudessa käyttämään päätösvaltaa. Mikäli tämä tapahtuu jatkajan pyynnöstä ja toiveiden mukaisesti, on asia aivan hyväksyttävä. Usein on kuitenkin niin, että lapset katsovat pystyvänsä jo aivan hyvin toimimaan ominkin avuin, mutta vanhemmat jäävät edelleen antamaan hyviä ohjeitaan ja usein vaatimaan entisten toimintamallien säilyttämistä, koska aina on niin toimittu. Ulkopuolisena tarkastelijana haluan taas sanoa, että antakaa vanhemmat tilaa lapsillenne toimia. Heidän on itse saatava tehdä omat virheensä ja oppia niistä, muutoin toiminta jää helposti paikalleen ja kehitystyö pysähtyy. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö Monissa perheissä tai suvuissa tilanne on niin arkaluontoinen, ettei asioista voida keskustella läheskään niiden oikeilla nimillä. Tuolloin ulkopuolisen konsultin käyttö jo asenteiden muokkauksessa ja solmujen avaamisessa on tarpeellista. Useimmiten on niin, että oikeat menettelytavat ja tekniikat kyllä löytyvät, mikäli tahtotila asian ratkaisemiseksi saavutetaan. Toiminnasta luopujan tulisi olla aloitteellinen ja aktiivinen – lapset odottavat useimmiten vanhempiensa impulssia sukupolvenvaihdoksen aloittamiseksi ja myös sen loppuun viemiseksi.