Työsopimuslain mukaan työsopimus on aina lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa oleva. Määräaikaisia työsopimuksia voidaan käyttää vain perustellusta syystä. Määräaikaisuuden perustetta arvioidaan tapauskohtaisesti työnantajan toiminnan ja teetettävien töiden kannalta. Näin perusteena voi olla esimerkiksi työn lyhytaikaisuus, kausiluonteisuus tai sijaisuus.
Vastaamme on tullut tapauksia, joissa työsuhde on solmittu aluksi määräaikaisena, jotta on voitu arvioida työntekijän soveltuvuutta tehtävään ennen työsuhteen vakinaistamista. Työntekijän soveltuvuuden testaaminen ei kuitenkaan ole lainmukainen määräaikaisuuden peruste. Jos määräaikaisuudelle ei ole perusteltua syytä, työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan ja korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus voi olla jopa kolmen vuoden palkan suuruinen.
Määräaikaisuuden käyttäminen työsuhteen alussa ei ole järkevää myöskään siksi, että määräaikainen sopimus on voimassa päättymispäivään asti. Näin työtehtäviinsä soveltumatontakaan työntekijää ei voida irtisanoa ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä, ellei ole sovittu koeajasta.
Kun työntekijän soveltuvuus tehtäväänsä halutaan varmistaa, kannattaakin työsuhteen alussa käyttää määräaikaisen työsopimuksen sijaan koeaikaa. Pääsääntöisesti koeaika voi olla enintään neljän kuukauden mittainen. Koeaikana työsopimuksen purkukynnys on matala: sopimus voidaan purkaa, jos työnantaja katsoo työntekijän olevan soveltumaton tehtävään. Peruste ei kuitenkaan saa olla koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallinen tai syrjivä. Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi epäilyt työntekijän terveydentilasta, poliittisista näkemyksistä tai perhesuhteista.
Muistutamme vielä, että työsopimus koeaikaehtoineen on aina syytä tehdä kirjallisesti.