Miten konkurssipesästä jaetaan varoja velkojille?

Matti Kökkö

Artikkelit

21.02.2022

Konkurssipesien hoitaminen on vuosikymmenet ollut yksi asianajotoimistomme perusosaamisalueista. Konkurssipesiä tulee hoidettavaksemme useita kymmeniä vuodessa. Yleisin kysymys velkojilta on, minkä suuruinen jako-osuus voisi olla ja milloin jako-osuuksia maksetaan.

Tärkein velkojille maksettaviin jako-osuuksiin vaikuttava seikka on tietenkin konkurssipesään kertyvien varojen määrä. Jotta konkurssimenettely ylipäänsä vietäisiin niin pitkälle, että velkojille maksettaisiin konkurssipesästä jako-osuuksia, konkurssipesän varojen määrän pitää yleensä olla vähintään kahdenkymmenenviidentuhannen euron tasolla. Jos varoja on vähemmän, konkurssimenettely pääsääntöisesti rauetetaan ja pesänhoidon kustannusten jälkeen mahdollisesti jäävät varat tilitetään ulosottoon, joka sitten jakaa varat niille velkojille, jotka ovat saataviaan ulosoton kautta perimässä.

Jos konkurssimenettely viedään loppuun asti, jako-osuuksien maksamista ei yleensä kuitenkaan kannata kovin pian odottaa tapahtuvaksi. Laki tuntee mahdollisuuden jako-osuusennakon maksamiseen, mutta käytännössä verraten harvoin konkurssipesän varojen ja velkojen kokonaisuus olisi jo alkuvaiheessa konkurssimenettelyä niin hyvin selvillä, että jako-osuusennakoiden maksamiseen olisi edellytyksiä. Jos ennakkojako-osuuksia on maksettavissa, useimmiten niitä maksetaan vain etuoikeutetuille velkojille. Selvä pääsääntö on, että jako-osuuksien maksamisesta päätetään vasta konkurssin lopettavassa velkojainkokouksessa. Loppukokoukseen päästään parhaassa tapauksessa noin vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta, mutta erityisesti oikeudenkäynnit voivat pitkittää konkurssimenettelyn kestoa useilla vuosilla.

Velkojan pitää valvoa saatavansa, jotta velkoja pääsee mukaan jako-osuuksien saajien joukkoon. Poikkeuksellisesti joitakin saatavia voidaan ottaa huomioon ilman valvontaa, mutta velkojan ei kannatta tuudittautua tähän, vaan konkurssivalvonta on aina syytä tehdä. Konkurssivalvontojen määräpäivä on yleensä muutaman kuukauden päässä konkurssin alkamisesta ja kaikki pesänhoitajan tiedossa olevat velkojat saavat pesänhoitajalta kirjalliset ohjeet konkurssivalvonnan suorittamiseksi. Konkurssivalvonta on vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus saatavasta ja se osoitetaan pesänhoitajalle. Valvonnan määräpäivän jälkeen pesänhoitaja laatii ehdotuksensa jakoluetteloksi ja tuomioistuin vahvistaa sen pohjalta jakoluettelon. Jakoluettelossa määrätään, missä järjestyksessä konkurssipesän varoja velkojille jaetaan.

Etuoikeutetut ja etuoikeudettomat saatavat
Vanhemman lainsäädännön aikana etuoikeuksia tunnettiin enemmänkin, mutta nykyään käytännön merkitystä on kahdella etuoikeudella. Aiemmin esimerkiksi palkat olivat etuoikeutettuja, mutta jo pitkään työntekijöiden oikeudesta palkkasaataviin on huolehdittu palkkaturvamenettelyn kautta. Palkkaturvaviranomaisesta tulee palkkojen maksamisen jälkeen velkoja, mutta mitään etuoikeutta sillä ei ole.

Mikäli konkurssia on edeltänyt yrityssaneerausmenettely, konkurssissa maksetaan parhaalla etuoikeudella mahdollisesti maksamatta olevat selvittäjän ja valvojan palkkiot ja heti tämän jälkeen sellaiset velat, jotka ovat syntyneet saneerausmenettelyn aikana. Edellytyksenä on konkurssihakemuksen vireilletulo kolmen kuukauden kuluessa saneerausmenettelyn lakkaamisesta, jos saneerausohjelmaa ei ole vahvistettu tai konkurssihakemuksen vireilletulo ennen vahvistetun saneerausohjelman päättymistä. Saneerausmenettelyllä tarkoitetaan sitä, yleensä noin 6–10 kuukauden pituista aikaa, jolloin selvitetään yritystä koskevan saneerausohjelman vahvistamisen edellytykset. Saneerausohjelman voimassaoloaikana syntyneitä velkoja etuoikeus ei koske eikä myöskään ennen saneerausmenettelyn alkamista syntyneitä velkoja.

Toinen merkittävä etuoikeus on velkojalla, jolla on saatavansa vakuutena yrityskiinnitys konkurssiin ajautuneen yrityksen omaisuuteen. Yrityskiinnitys tuottaa oikeuden saada varoja 50 % yrityskiinnityksenalaisen omaisuuden arvosta. Edellytyksenä on, että yrityskiinnitysvelkojan hallussa olevan panttikirjan arvo mahdollisine korkoineen riittää tuohon puoliosuuteen yrityskiinnityksen-alaisen omaisuuden arvosta.

Suurin osa konkurssissa valvotuista saatavista on kuitenkin etuoikeudettomia. Näiden velkojen kesken jaetaan varat, jotka ovat jääneet jaettaviksi sen jälkeen, kun yrityssaneeraukseen tai yrityskiinnitykseen liittyvät etuoikeutetut saatavat on ensin maksettu. Varat jaetaan velkojille saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa.

Jako-osuuksien maksamisesta päätetään velkojainkokouksessa ja käytännöt siinä, miten pian velkojainkokouksen jälkeen jako-osuudet maksetaan, vaihtelevat hieman. Mikäli tyytymättömyyden ilmoituksia ei velkojainkokouksessa ole esitetty, jako-osuudet pyritään yleensä maksamaan viipymättä velkojainkokouksen pitämisen jälkeen.

Selvyyden vuoksi on tarpeen vielä mainita, että jos velkojen saatavan vakuutena on esimerkiksi kiinteää omaisuutta tai osakepantti, suoritukset tällaiselle panttivelkojalle maksetaan suoraan omaisuuden myyntihinnasta eikä konkurssimenettelyn tilanne vaikuta maksamisen ajankohtaan. Tällaiset panttioikeudet turvaavat siis kaikkein parhaiten velkojan oikeuksia ja pantatun omaisuuden realisoimisesta kertyy suorituksia muille velkojille vain siinä tapauksessa, että panttivelkoja saa ensin täyden suorituksen omalle saatavalleen.