Miten vakuudelleni käy asiakkaan konkurssissa?

Velkojien saatavia turvaavat vakuudet voidaan karkeasti jakaa omistukseen perustuviin vakuuksiin sekä omaisuuteen kohdistuviin panttioikeuksiin. Konkurssitilanteessa kumpikin vakuustyyppi voi olla velkojalle erittäin hyödyllinen, mutta suhteessa konkurssimenettelyyn ne poikkeavat selvästi toisistaan. Omistukseen perustuvien vakuuksien osalta kysymys on käytännössä siitä, kuuluuko vakuuden kohteena ollut omaisuus konkurssipesään vai onko vakuuteen vetoavalla velkojalla oikeus saada omaisuus takaisin haltuunsa. Panttioikeuteen vetoavaa velkojaa taas kiinnostaa, mitä omaisuudelle konkurssimenettelyssä tapahtuu ja miten hän panttioikeudestaan taloudellisesti hyötyy. Omistuksenpidätys- tai takaisinottoehto Omistuksenpidätysehto toimii vakuutena tavallisesti siten, että esimerkiksi kauppakirjaan tai osamaksusopimukseen kirjatun ehdon perusteella omistusoikeus kohteeseen siirtyy ostajalle vasta kauppahinnan maksun tapahduttua. Takaisinottoehdolla taas tarkoitetaan sitä, että omistusoikeus palautuu kauppakirjaan otetun ehdon mukaisesti myyjälle, jos esimerkiksi kauppahinta jää sovitussa määräajassa maksamatta. Pääsääntö on, että omaisuus, johon myyjällä on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehto, ei kuulu konkurssipesään, vaan konkurssipesän on palautettava kyseinen omai-suus myyjälle. Pääsääntöön on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Omistuksenpidätys- ja takaisinottoehto ei ole konkurssipesää sitova, jos:

1. ehdosta on sovittu vasta sen jälkeen, kun omaisuuden hallinta on siirtynyt asiakkaalle;
2. asiakkaalla on oikeus myyjää kuulematta myydä omaisuus edelleen;
3. asiakkaalla on oikeus myyjää kuulematta liittää omaisuus muuhun omaisuuteen tai
4. asiakkaalla on muutoin oikeus määrätä omaisuudesta omistajan tavoin.

Poikkeussäännös koskee siis esimerkiksi niitä tilanteita, joissa konkurssiin mennyt vähittäismyymälä on ostanut tukusta vaihto-omaisuutta edelleen myytäväksi. Omaisuus jää omistuksenpidätysehdosta huolimatta konkurssipesälle. Samoin tapahtuu, jos velallisyrityksellä on ollut oikeus liittää omistuksenpidätyksellä hankittu omaisuus esimerkiksi jonkin rakennuksen tai koneen osaksi. Velkojan on hyvä myös tiedostaa, että omistuksenpidätyksen tehottomuuden aiheuttaa jo velallisen oikeus myydä kohde eteenpäin tai liittää se johonkin muuhun omaisuuteen, edelleen luovuttamisen tai liittämisen ei ole siis tarvinnut tapahtua ennen konkurssin alkamista. Kun omaisuus jää konkurssipesään, velkojan on valvottava saatavansa konkurssissa ja velkoja joutuu tyytymään saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa maksettavaan jako-osuuteen. Velkojan on tärkeää muistaa, että asiakkaalle osoitettuun laskuun kirjattu maininta omistusoikeuden säilymisestä myyjällä kauppahinnan maksuun saakka ei yleensä ole ainakaan yksinään riittävä näyttö siitä, että omistusoikeuden pidättämisestä olisi asiakasta sitovasti sovittu. Näyttövaikeuksien välttämiseksi maininta omistusoikeuden pidättämisestä tulee kirjata osapuolten väliseen sopimukseen, tai mikäli varsinaista kirjallista sopimusta ei ole, joka tapauksessa sellaiseen asiakirjaan, jonka sisällön ostaja kirjallisesti vahvistaa hyväksyvänsä. Saatavan vakuudeksi annetut pantit Velkojalla voi olla saatavansa panttina yrityskiinnitys, kiinnitys kiinteistöön tai eri kuljetusvälineisiin, irtain pantti tai noteerattu arvopaperi. Pantattu omaisuus kuuluu muun omaisuuden tavoin konkurssipesään ja lähtökohtaisesti omaisuuden hallinta ja hoito ovat konkurssissa pesänhoitajan vastuulla. Vakuusmuodot eroavat konkurssitilanteessa toisistaan olennaisimmin sen osalta, että yrityskiinnityksen kohteena oleva omaisuus myydään samalla tavoin kuin mikä tahansa muu konkurssipesään kuuluva omaisuus ja vakuuden taloudellinen merkitys tulee huomioon otetuksi sitä kautta, että yri-tyskiinnitys tuottaa etuoikeuden konkurssipesästä maksettavia jako-osuuksia määrättäessä. Yritys-kiinnityksenalaisen omaisuuden arvosta puolet jaetaan yrityskiinnityksen haltijoille ja puolet tavallis-ten velkojien kesken saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa. Kun jäljempänä käsittelen panta-tun omaisuuden hoitoa ja myyntiä, tarkoitan sellaista omaisuutta, jota rasittaa muu vakuus kuin yrityskiinnitys. Konkurssipesän hoidossa pyritään käytännössä siihen, että pesänhoitaja ja panttivelkoja sopivat mahdollisimman pikaisesti konkurssin alkamisen jälkeen siitä, kuka vastaa panttiomaisuuden hoidosta ja sen kustannuksista. Jossakin vaiheessa konkurssimenettelyä pyritään sopimaan myös panttiomaisuuden myyntiin liittyvistä menettelytavoista. Pantatunkin omaisuuden myynnin sovitaan usein jäävän konkurssipesälle. Myynnin toteuduttua konkurssipesällä on oikeus saada myyntihinnasta korvaus panttiomaisuuden hoidosta ja myynnistä pesälle aiheutuneista välttämättömistä kustannuksista. Pantatun omaisuuden myyntihinta ja tuotto kuluilla vähennettynä kuuluu panttisaatavan määrään asti panttivelkojalle. Vaikka konkurssipesä suorittaa usein myös pantatun omaisuuden realisoinnin, lähtökohta on konkurssilain mukaan kuitenkin se, että panttivelkoja realisoi panttiomaisuuden ja konkurssipesällä on oikeus myydä pantattua omaisuutta vain panttivelkojan suostumuksella tai poikkeuksellisesti tuo-mioistuimen myöntämän luvan nojalla. Mikäli myynnistä huolehtii panttivelkoja, sen on otettava huomioon konkurssipesän edut panttia myytäessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että panttivelkoja ei saa tehdä selvästi alihintaista kauppaa. Mahdollisessa ristiriitatilanteessa konkurssipesällä on oikeus kieltää panttiomaisuuden myyminen. Kielto voidaan määrätä enintään kerran ja enintään kahden kuukauden ajaksi. Konkurssilain mukaiset rajoitukset panttivelkojan oikeuksiin pantin realisoimisessa eivät koske julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden realisointia. Käytännön pesänhoidossa panttivelkojien ja konkurssipesän intressit ovat varsin harvoin sillä tavoin ristiriitaisia, etteikö pantatun omaisuuden hoidosta ja realisoinnista pystyttäisi sopimaan.