Paperit kuntoon

Jarkko Ruohola

Artikkelit

17.10.2022

Syksyn 2022 Law Review -lehtemme numerossa käsiteltiin erityyppisten yrityskauppojen useita elementtejä. Yhteistä kaikille yrityskaupoille ja yritysjärjestelyille on, että niiden toteuttamiseksi tarvitaan erilaisia asiakirjoja.

Sopimusoikeuden keskeinen periaate on, että sopimukset on pidettävä. Yrityskauppasopimukset ovat tyyppiesimerkki siitä, että osapuolten vastuita ja velvollisuuksia arvioidaan sen perusteella, mitä sopimuksiin on kirjattu, eikä puheiden tai kohtuullisuuden perusteella.

Kauppakirja
Kaikissa yrityskaupoissa tulee laadittavaksi jonkin sisältöinen kauppakirja. Englanniksi osakekauppakirja on Share Purchase Agreement ja liiketoiminnan kauppakirja Asset Purchase Agreement tai Business Purchase Agreement. Kauppakirja määrittää osapuolten oikeudet ja velvollisuudet.

Kauppakirjan tärkein kohta on tietenkin kauppahinta. Nykyään on varsin yleistä, että ostaja tekee tarjouksen yritysarvosta (enterprise value), johon sitten lisätään nettokassa tai vähennetään nettovelka sekä oikaistaan kauppahintaa nettokäyttöpääoman poikkeamalla normaalitasosta. Varsinkin nettokäyttöpääomaan sisällytettävistä eristä ja sen normaalitasosta vallitsee usein keskenään eri näkemyksiä. Kauppakirjaan on syytä ottaa liite, jossa kaikki tase-erät on merkitty sen mukaan, sisällytetäänkö ne nettokäyttöpääomaan vai nettovelkaan/-kassaan vai ei kumpaankaan.

Yritysten valuaatiot eli yritysarvot ovat nykyään varsin korkeita. Toisaalta tulevaisuuden suhteen on nyt poikkeuksellisen paljon epävarmuutta. Tätä epävarmuutta jaetaan usein sillä, että osa kauppahinnasta määräytyy esim. tulevan tilikauden tuloksen perusteella ja maksetaan vasta jälkikäteen. Jos sovitaan tällaisesta muuttuvasta kauppahinnasta, on hyvin tarkkaan määriteltävä myös se, millaisia rajoitteita kohdeyrityksen toiminnan muuttamisessa kertymäaikana on.

Yrityskauppoja neuvoteltaessa kiinnitetään usein hyvin paljon huomiota siihen, millaiset euro- tai prosenttimääräiset vastuunrajoitukset myyjien kaupanvastuulle sovitaan. Varsinkin vastuun alarajoilla on toki käytännön kannalta merkitystä, mutta paljon keskeisempää on se, mitä myyjä kauppakirjassa vakuuttaa. Hyvin laaditun kauppakirjan mukaisesti myyjä nimittäin on vastuussa vain antamiensa vakuutusten rikkomuksista, mutta ei muusta.

Myyjän vakuutukset (representations and warranties) sisältävät yleensä mm. seuraavat osa-alueet: omistusoikeus, tilinpäätökset, omaisuuden laajuus ja kunto, velat ja velvoitteet, immateriaalioikeudet, työsuhteet, oikeudenkäynnit, veroasiat, vakuutukset, ympäristöasiat, luvat ja tavanomainen liiketoiminta. Myyjän vakuutukset voivat isohkon yrityksen rajat ylittävässä kaupassa helposti muodostaa 15–20 sivua, ja suppeimmillaankin alakohtia kertyy monia.
Ostajan näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, että myyjät sitoutuvat kauppakirjassa kilpailu- ja rekrytointikieltoon. Näiden kieltojen tehosteeksi pitää sopia riittävä sopimussakko, jotta kenellekään myyjistä ei tule mieleenkään yrittää rikkoa kieltoja.

Olipa kyseessä kasvuyrityksen 27. yrityskauppa tai pk-yrittäjän elämäntyön ainutkertainen myynti, kannattaa yrityskauppakirjan ehtojen yksiselitteisyyteen ja täsmällisyyteen kiinnittää paljon huomiota. Hyvä kauppakirja ratkaisee monta ongelmaa jo ennalta.

Työsopimukset
Työsopimuksiin liittyviä asioita käsitellään tässä Mirja Ropon artikkelissa.

Osakassopimus
Jos myyjät jäävät osakkaiksi kohdeyritykseen tai tulevat osakkaiksi yrityskauppaa varten perustettuun uuteen yhtiöön, on välttämätöntä tehdä osakassopimus. Osakeyhtiölaki on hyvä laki ja toimii enemmistön kannalta hyvin, mutta antaa vähemmistölle varsin vähän lakisääteistä suojaa. Vähemmistön oikeuksia voidaan turvata osakassopimuksella.

Toinen keskeinen syy tehdä osakassopimus on, että osakeyhtiölaki ei juurikaan anna keinoja siihen, miten toisista osakkaista voisi päästä eroon. Siksi irtautumisen pelisäännöt pitää sopia osakassopimuksessa.

Yhtiöoikeudelliset asiakirjat
Toisaalla tässä lehdessä käsitellyt yritysjärjestelyt, kuten sulautuminen, osakevaihto ja omien osakkeiden hankkiminen, edellyttävät osakeyhtiölain mukaan laadittavia asiakirjoja. Niiden suhteen tulee pitää mielessä, että yhtiöoikeus on varsin muodollista: asiakirjoille on tietty vähimmäissisältö, jonka puuttuminen tekee asiakirjasta pätemättömän.