Perittävän kuoleman jälkeinen jäämistösuunnittelu

Matti Kökkö

Artikkelit

07.10.2021

Jäämistösuunnittelu mielletään useimmiten tapahtuvaksi testamenteilla tai elinaikana tehtävillä lahjoituksilla. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että varsin paljon on tehtävissä myös perittävän kuoleman jälkeen. Lesken ja perillisten toimin voidaan saada aikaan esimerkiksi merkittävää veroetua.

Yleisesti käytetyn suunnittelukeinon tarjoaa mahdollisuus perinnöstä luopumiseen. Tyypillisesti menetellään niin, että perillinen luopuu perinnöstään omien lastensa hyväksi. Tällöin esimerkiksi isovanhemman perintö menee suoraan lapsenlapsille, jolloin myös perintöverotuksessa hypätään yksi sukupolvi yli. Tällainen menettely on yhä yleisempää senkin vuoksi, että keskimääräisen eliniän noustessa lapset tulevat perillisasemaan usein vasta siinä vaiheessa, kun lapsetkin ovat jo eläkeiässä. Tarvetta perinnön vastaanottamiseen ei välttämättä enää ole. Joskus taas motiivina perinnön väliin jättämiseen on halu välttää perinnön käyttäminen perillisen velkojien hyväksi.

Perinnöstä luovuttaessa on tärkeää tehdä se ilman mitään ehtoja tai jonkun tietyn henkilön suosimista. Jos perillisasemassa oleva lapsi ohjaisi perinnön esimerkiksi vain yhdelle lapselleen, perillisen katsottaisiin ottaneen perinnön vastaan ja lahjoittaneen sen yhdelle lapsenlapsista. Tällöin perillinen maksaisi perintöveron omasta perinnöstään ja lapsenlapsi vielä lahjaveron samasta omaisuudesta.

Suunnittelumahdollisuuksia avautuu lisää, mikäli perittävä oli antanut omaisuuttaan koskevia testamenttimääräyksiä. Testamentin saaja voi luopua ilman ylimääräisiä veroseuraamuksia myös osasta hänelle testamentattua omaisuutta tai ottaa vastaan esimerkiksi vain hallintaoikeuden tes-tamentin mukaisen omistusoikeuden sijaan. Testamentistakin luopumisen täytyy tapahtua ilman kenenkään suosimista. Testamentin osittaisluopumisessa perintöverorasitusta pystytään siis jakamaan myös kahden eri sukupolven kesken.

Luovutusvoitot ja -tappiot
Verosuunnittelun näkökulmasta keskeisimpiä seikkoja ovat luovutusvoittoverotuksen huomioon ottaminen ja mahdollisten luovutustappioiden hyödyntäminen. Jos perukirjaa laadittaessa on jo tiedossa, että perittävän omaisuutta tullaan todennäköisesti myymään, on järkevää arvostaa omaisuus perukirjassa niin korkealle, että luovutusvoittoverotukselta vältytään. Ensimmäisen veroluokan mukainen perintövero kun on selvästi alhaisempi kuin luovutusvoittovero. On hyvä myös tiedostaa, että kuolinpesä ei voi hyödyntää oman asunnon myyntiä koskevaa verovapaussäännöstä sillä perusteella, että perittävä on asunut myytävässä asunnossa yli kaksi vuotta.

Mahdollisuus luovutustappioiden hyödyntämiseen vaikuttaa toisinaan siihen, kannattaako omaisuutta myydä kuolinpesästä vai tehdä ensin perinnönjako ja myydä sen jälkeen omaisuus perillisen nimissä. Perittävän verotuksessa vahvistetut ja vähentämättä jääneet luovutustappiot eivät nimittäin siirry perinnönjaossa perillisten verotuksessa vähennettäviksi. Jos perittävällä oli käyttämättömiä luovutustappioita, voidaan siis saada veroetua, jos luovutusvoittoa tuottava kauppa tehdään jo kuolinpesästä.

Toisaalta, jos peritty omaisuus on menettänyt arvoaan perittävän kuoleman jälkeen, voi olla järkevää toteuttaa ennen kyseisen omaisuuden myyntiä perinnönjako, ja siirtää omaisuus sellaisen perillisen jako-osuuteen, joka myisi omaisuuden tappiolla ja pystyisi hyödyntämään tämän tappion omassa verotuksessaan. Samoin toisinpäin, jos jollakin perillisellä on omaisuutta, josta on tulossa luovutustappio, voidaan sellainen kuolinpesän omaisuus, jonka arvo on noussut, sisällyttää kyseisen perillisen perintöosuuteen.

Jäämistöositus
Myös osituksessa kuolinpesän ja lesken välillä voidaan saada samantyyppisiä veroetuja. Aina ei muisteta, että osituksessa voidaan vaikkapa päittäin vaihtaa jokin perittävän yksin omistama omaisuus lesken yksin omistamaan omaisuuteen. Jos esimerkiksi leskellä on runsaasti pääomatulosta tehtäviä vähennyksiä ja perittävällä pääomatuloa tuottavaa omaisuutta, sopivalla omistajanvaihdoksella voidaan saavuttaa veroetua.

Avioliittolaki antaa leskelle niin sanotun tasinkoetuoikeuden. Tämä tarkoittaa sitä, että perittävää varakkaamman lesken ei tarvitse luovuttaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Tähän oikeuteen vetoamalla ensiksi kuolleen puolison jälkeisessä perinnönjaossa tulee jaettavaksi ja perintöverotettavaksi vain kyseisen puolison omaisuus.

Tasinkoetuoikeuteen vedotaan lähes aina. Joskus voi kuitenkin olla pitkäjänteisemmän verosuunnittelun näkökulmasta järkevää luovuttaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Näin voi olla silloin, kun on kysymys iäkkäästä pariskunnasta ja leskellä on selvästi enemmän omaisuutta kuin ensiksi kuolleella puolisolla. Kun perintö tasataan jo ensiksi kuolleen puolison jälkeen, yhteenlaskettu verorasitus kummankin puolison jälkeen jää perintöveron progressiivisuuden vuoksi todennäköisesti alhaisemmaksi.

Luovutusvoittoverotusta ajatellen ei yleensä kannata toteuttaa sellaista ositusta, jossa omaisuutta siirretään leskelle. Merkittävä poikkeus on kuitenkin perittävän omistaman ja omassa käytössä olleen asunnon siirtäminen osituksessa leskelle. Kun kysymyksessä on ositussaanto, lesken hankintamenona pidetään ensiksi kuolleen puolison hankintamenoa ja lesken omistusaika lasketaan verotuksessa siitä, kun ensiksi kuollut puoliso oli asunnon hankkinut. Tämän seurauksena leski pääsee omassa luovutuksessaan hyödyntämään oman asunnon luovutuksen verovapaussäännöstä, kunhan hän on asunut jossakin vaiheessa asunnossa vähintään kahden vuoden ajan.

Edellä ei ole käsitelty mitenkään tyhjentävästi perittävän kuoleman jälkeisen jäämistösuunnittelun mahdollisuuksia. Otsikon alle voisi sisällyttää myös yrityksen sukupolvenvaihdokseen liittyvien verosäännösten soveltamisen. Aiheen laajuuden vuoksi kuittaan sen tässä kirjoituksessa vain maininnalla.