Rajanvetoa sopimuksen ja neuvottelun välillä

Äkkiä ajateltuna tuntuu turhalta miettiä sitä, onko sopimus jo syntynyt vai vieläkö neuvotellaan jostain, rajanveto tuntuu varsin selvältä. Valitettavasti näin ei aina kuitenkaan ole ja erilaiset käsitykset ovat jopa johtaneet oikeudenkäynteihin. Neuvottelun sitovuus Yleensä ymmärretään niin, että niin kauan kuin neuvottelut jatkuvat, kumpikaan neuvotteluosapuoli ei ole sidottu mihinkään. Normaali ajattelutapa on, että joko kaikki on sovittu tai mitään ei ole sovittu. Ongelma saattaa syntyä silloin, kun neuvottelut jatkuvat pitkään ja joku neuvotteluosapuoli ryhtyy jo toimimaan käytännössä niin kuin sopimus olisi syntynyt ja väittää toimintansa perusteluksi sen, että jokin osa-alue on jo sovittu. Joskus neuvottelutaktiikkana saattaa ollakin se, että asia kerrallaan sovitaankin jotain sitovasti ja täten pienennetään neuvottelualuetta. Mikäli ratkaisevia asioita kuitenkin on vielä sopimatta, kehotan varomaan tällaista menettelyä. Se sitoo ehkä kohtalokkaalla tavalla neuvottelijan kädet. Lojaliteettivelvoite Kun puhutaan kaupallisista sopimuksista, joiden tavoitteena on liikekumppanuus, edellytetään neuvottelijalta lojaliteettia toista osapuolta kohtaan. On helposti ymmärrettävää, että mikäli neuvotteluprosessin aikana yksipuolisesti ajetaan omaa etua tai jopa vilpillisin keinoin pyritään tulokseen, ei kumppanuudesta voi syntyä hyvää ja pitkäaikaista. Oikeuskäytäntökin on kiinnittänyt asiaan huomiota ja lojaliteetilla on ollut vaikutusta muun muassa korvausvelvollisuuden syntymiseen. Korvausvelvollisuus Mikäli neuvotteluosapuoli antaa ymmärtää sopimuksen syntyneen ja toinen osapuoli ryhtyy jo käytännön toimenpiteisiin ikään kuin sopimus olisi syntynyt ja tämän jälkeen sopimusta ei synnykään, saattaa juuri lojaliteettivelvoitteen puute ja jopa jälkikäteen todettu vilpillinen mieli johtaa korvausvelvollisuuteen sitä osapuolta kohtaan, joka on ryhtynyt käytännön toimiin, josta on saattanut syntyä taloudellista vahinkoa. Rajanveto ei ole selvä, mutta tällainen korvausvelvollisuus on oikeuskäytännössä mahdollinen. Lähtökohtana on tietenkin neuvotteluvapaus ja myös neuvotteluriski eli liike-elämässä toimivan täytyy varautua myös riskeihin näissä asioissa. Pitkällekin viedyt neuvottelut voivat kariutua ja johtaa siihen, että mitään sopimusta ei synny. Lojaliteettivelvoite tarkoittaa tuollaisessa tilanteessa kuitenkin sitä, että kerrotaan selvästi toiselle osapuolelle se, että mitään sopimusta ei ole syntynyt, vaan neuvottelut jatkuvat. Muistioista tai aiesopimuksista ei saa tuolloin ilmetä se, että jokin osa neuvottelualueesta olisikin jo sitovasti sovittu. Mikäli näin on ja neuvottelut tuolloin lopetetaan, korvausvelvollisuus saattaa syntyä. Miten menettelen? Pidä itsellesi selvänä, ollaanko vielä vain neuvottelemassa vai onko jostakin neuvottelun kohteena olevasta asiasta jo syntynyt sopimus. Pidä myös vastapuoli selvillä tästä tilanteesta. Käytä apuvälineenä neuvottelumuistioita, joista ilmenee neuvottelujen tilanne. Mitä pitemmälle neuvottelut venyvät, sitä kriittisemmäksi asia tulee. Kun on kysymys kaupallisista sopimuksista, jotka usein ovat mutkikkaita, käytä neuvotteluissa mukana asiantuntijaa alusta asti. Tuolloin vältät pahimmat sudenkuopat sekä sopimuksen sisällön että tässä artikkelissa olevan ongelman suhteen.