Saamisen lakkaamisesta

Vuoden 2008 alussa astui voimaan nykyinen ulosottolaki, ulosottokaari, joka sisältää mm. säännöksen saatavan lopullisesta vanhentumisesta. Laissa tarkoitettu ulosottoperuste eli käytännössä useimmiten lainvoimainen tuomio on voimassa enintään 15 vuotta ja velkojan ollessa yksityishenkilö tai, jos kysymyksessä on vakavaan rikokseen perustuva korvaussaatava, määräaika on 20 vuotta. Tämän jälkeen velkaa ei pääsääntöisesti voida ulosottotoimin periä eli se vanhentuu lopullisesti. Saatavan lopullisesta vanhentumisesta on syytä pitää erillään saatavan ”normaali” vanhentuminen. Tätä koskee 1.1.2004 voimaan tullut laki velan vanhentumisesta. On hyvä pitää mielessä, että yleinen vanhentumisaika on nykyään kolme vuotta ja aika alkaa kulua velan erääntymisestä niissä tilanteissa, joissa eräpäivästä on etukäteen sovittu. Tilanteissa, joissa eräpäivää ei ole velallista sitovasti sovittu, vanhentuminen alkaa siitä, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun velkojana oleva osapuoli on täyttänyt oman velvoitteensa. Kolmen vuoden vanhentumisaika koskee myös vahingonkorvausvelkaa sopimusrikkomustilanteessa ja muitakin kuin sopimussuhteeseen perustuvia vahinkoja. Samaten määräaika koskee perusteettoman edun palauttamista. Toissijaisesti velka vanhentuu kymmenessä vuodessa tilanteissa, joissa mikään muu vanhentumisaika ei sovellu. Sitä siis sovelletaan mm. toistaiseksi myönnettyihin velkoihin, joissa eräpäivää ei ole ennalta määrätty (”maksetaan vaadittaessa”). Samaten kymmenen vuoden vanhentumisaika koskee ehdollista velkaa, kuten esim. takuusitoumusta. On huomattava, että tämä vanhentumisaika alkaa kyseisen velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä. Kun velka on velkojan vaatimuksesta tai muusta syystä erääntynyt suoritettavaksi, noudatetaan tämän jälkeen kolmen vuoden vanhentumisaikaa erääntymisestä lukien. Saatavan vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisilla tai oikeudellisilla katkaisutoimilla. Molemmat katkaisutavat ovat lähtökohtaisesti yhtä päteviä, joskin lainsäädäntö edellyttää tietyissä tilanteissa oikeudellista eli viralliskatkaisua. Vapaamuotoisia katkaisutoimia ovat osapuolten sopimus maksujen järjestelyistä, velan tunnustaminen tai suoritus (velallisen toimenpide) taikka velasta muistuttaminen (velkojan toimenpide). Mainitut toimenpiteet ovat vapaamuotoisia, mutta jälkeenpäin esim. riitatilanteessa kirjallinen allekirjoitettu ja mahdollisesti todisteellisesti laadittu/annettu asiakirja helpottavat todistelua. Todistustaakka ja näyttövelvoite vanhentumisen katkaisusta ovat lähtökohtaisesti aina velkojalla. Oikeudelliseksi vanhentumisen katkaisutoimeksi katsotaan kanne tuomioistuimessa tai muussa asianomaisessa ratkaisuvallan omaavassa toimivaltaisessa viranomaisessa. Kanteen on tultava vireille ennen vanhentumisajan päättymistä. Sen sijaan tiedoksiantoa velalliselle ei edellytetä, eli velallinen ei voi pakoilemalla välttää näin tapahtuvaa vanhentumisen katkaisemista. Lisäksi oikeudellisiksi katkaisutoimiksi katsotaan saatavan ilmoittaminen julkisen haasteen johdosta, konkurssissa tai yrityssaneerauksessa ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa uusi entisen pituinen vanhentumisaika. Kun velasta on annettu lainvoimainen tuomio, vanhenee se kuitenkin viidessä vuodessa. Velkojan on tärkeä pitää mielessä, että lainvoimainenkin tuomio siis vanhenee yhtä lailla, ja haettava ulosottoa ajoissa. Ulosoton osalta on lisäksi hyvä muistaa, että silloin kun velalliselta ei löydetä ulosmitattavaa omaisuutta tai tuloa, ulosottoasian vireillä olo päättyy normaalisti varattomuustodistuksen antamiseen (=alkaa uusi viiden vuoden vanhentumisaika). Tämän jälkeen velkojan on huolehdittava, ettei tuomio jää pöytälaatikkoon liian pitkäksi aikaa.