Sähköpotkulaudan taikaa – liikenneriski vai ympäristöteko

Edelle

Artikkelit

07.10.2019

Haluan olla trendikäs kaupunkilainen, joka pitää huolta kotikaupunkinsa ekologisuudesta ja ympäristöstä. Koska moottoripyörällä päristely kaupungin keskustassa tuntuu vanhanaikaiselta päätin heittäytyä villiksi ja vapaaksi – sähköpotkulaudalla. Siispä tuumasta toimeen. Easy Rider -elokuvan Born to be wild mielessäni kurvasin kuolemaa halveksuen liikenteen sekaan! Vapauden tunne oli suorastaan huumaava. Koin olevani etuoikeutettu teiden ritari, jolla oli oikeutus ottaa kaupungin kadut haltuunsa vapaasti – sähköpotkulautoihin liittyvistä liikennesäännöistä sen tarkemmin tietämättä.

Tunnelman latisti heti ensimmäisessä risteyksessä eteen tulleet punaiset liikennevalot niin jalankulkijoille, pyörille kuin autoillekin. Arvoristiriita oli hämmentävä! Enkö voikaan painaa täysillä punaisia päin? Ja miten minun tulisi suhtautua seuraavassa kadunkulmassa yllättäen eteeni ryntäävään pikkulapseen tai rollaattorin kanssa liikkuvaan vanhukseen? Hämmennyin lisää, koska en ollut ottanut selvää siitä, luokittelenko itseni jalankulkijaksi, pyöräilijäksi vai Easy Rider -esikuvani mukaiseksi teiden ritariksi? Kumman puolen muutenkin sekavasti merkitystä kevyen liikenteen väylästä valitsen? Vai olisiko sittenkin parempi siirtyä autokaistalle kuten useat muutkin näkemäni sähköpotkulautailijat tekevät? Onhan nopeuteni laudalla peräti 20 – 25 km/h eli vauhti taatusti riittää autojen seassa puikkelehtimiseen.

Vastaus liialliseen vauhdinhuumaan löytyy poliisin sähköpotkulautoja koskevasta ohjeistuksesta. ”Laissa on rakenteelliseksi nopeudeksi määritelty 25 km/h. Mikäli sähköpotkulaudan rakenteellinen nopeusraja ylitetään, niin silloin sähköpotkulaudalle pitäisi hankkia mm. liikennevakuutus. Poliisi kyllä silmämääräisesti pystyy havaitsemaan ylinopeutta ajavat sähköpotkulautailijat. Mikäli ylinopeutta ajavia sähköpotkulautoja liikenteessä tavataan, niin poliisi koeajaa ja tutkaa sähköpotkulaudan. Jos rakenteellinen nopeus ylitetään, niin siitä seuraa automaattisesti sakot.”, niin siitä seuraa automaattisesti sakot.”

Sähköpotkulauta rinnastetaan pyöräilijään

Liikenneturvan kotisivuilta löysin tarkentavaa ohjeistusta asiaan. ”Sähköisiin liikkumisvälineisiin on perehdyttävä huolella ja tiedostettava laitetta koskevat liikennesäännöt ennen liikenteeseen menoa”, muistuttaa Liikenneturva kotisivuillaan. Sieltä löysin myös vahvistuksen omasta statuksestani osana liikennettä. Sähköpotkulaudalla noudatetaan pyöräilijän liikennesääntöjä, eikä sillä saa ajaa jalkakäytävällä.

Yllätyksekseni asia ei kuitenkaan ole näin. Poliisin ohjeistuksesta löysin jälleen lisää tietoa. ”Sähköpotkulaudalla voi ajaa jalkakäytävällä, mutta nopeus saa olla enimmillään 15 km/h. Lisäksi jalkakäytävällä ajaessa täytyy ensisijaisesti huomioida jalankulkijat ja noudattaa erityistä varovaisuutta. Täyttä 25 km/h vauhtia saa ajaa pyöräteillä, tien pientareella ja kaduilla.” Lisäksi pimeällä on oltava etuvalo päällä sekä laudan tulee omata äänimerkinantolaite.

Kaupunkipyörä vs. sähköpotkulauta

Kaupunkipyöriin verrattaessa on huomattava, ettei sähköpotkulaudoille ole kiinteitä asemia, vaan ne voi jättää sopivalle julkiselle paikalle. Tämä herättää kaupungilla kulkiessa hieman ihmetystä, koska lautoja näyttää lojuvan lähestulkoon missä tahansa. Järjestykseen tottuneena kaupunkilaisena asiaa voinee pitää hieman kummallisena. Kaupunkipyörien osalta niiden parkkeeraus asianmukaisesti näyttäisi yleistäen jo vakiintuneen osaksi pyöräilykulttuuria kaupungissamme. Kaupunkiympäristön viihtyvyyden ja uusien liikenneratkaisujen toimivuuden osalta mieleeni nousi kysymys siitä, miksi sähköpotkulautojen osalta ei toimita samoin?

Sähköpotkulaudat ja kierrätys

Tämän artikkelin lopuksi haluan herätellä lukijat pohtimaan hetken nykymaailman kaupunkikehityksen ekologisuutta. Olinhan ympäristöystävällisyydessäni valinnut uusimmasta uuden, omaa hiilijalanjälkeäni pienentävän liikennemuodon. Ilta-Sanomien tekemän selvityksen mukaan sähköpotkulautojen käyttöikä vaihtelee valmistajasta ja laudan mallista riippuen viikoista noin vuoteen (12 kk). Valmistajat ilmoittavat sähköpotkulautojensa osien olevan ainakin osittain kierrätettäviä. Tämä koskee valmistajien mukaan myös akkuja.

Yllätyksekseni joidenkin valmistajien sähköpotkulautojen osien kierrättäminen ja materiaalien hyödyntäminen uusiokäytössä tapahtuu Tukholman kautta. Siis mitä? Huristeltuani sähköpotkulaudalla ekologisuus ja pienenevä hiilijalanjälkeni kirkkaana mielessä joudun toteamaan, että nauttimani ekologisuus konkretisoituu Tukholmaan rahdattavaan ”jätteeseen”. Perusteltuna kysymyksenä katson voivani esittää seuraavaa. Eikö todellakaan kierrätyspistettä tai jätteitä käsittelevää yritystä löydy lähempää, siis Suomesta? Erityisesti sähkökäyttöisten laitteiden akkujen kierrättämisen luulisi nykypäivänä olevan jo vakiintunut käytäntö maassamme.

Akkujen kierrätys Suomessa

Kierrätyksen merkitys kasvaa koko ajan Suomessa. Erityisesti litiumakkujen ja niihin sisältyvien metallin kierrätys edellyttää erityistä huolellisuutta. Autojen litiumakkujen kierrätystä varten on perustettu oma prosessi autoalan toimijoiden ja Suomen Autokierrätys Oy:n kesken. Pääsääntöisesti kierrätettävät akut toimitetaan alan yrityksen toimesta asiakkaan puolesta kierrätyslaitokseen. Valitettavasti kierrätysprosessit Suomessa eivät vielä toistaiseksi mahdollista kaikkien haitallisten tai ympäristölle vaarallisten ainesosien erottelemista toisistaan.

Nykyisessä järjestelmässä akkujen teräs- ja kupariosat otetaan talteen, mutta esimerkiksi litiumia, nikkeliä, kobolttia ja alumiinia ei erotella omiksi jakeikseen. Kierrättämisen sijaan ne menevät poltettavaksi. Voidaankin toivoa, että tekniikan kehitys tuo tulevaisuudessa ratkaisun erityismetallien ja muiden vaarallisten aineiden jatkokäsittelylle siten, että myrkylliset ainesosat saadaan entistä paremmin erotelluksi muuten mahdollisesti hyödynnettävistä materiaaleista. Tämä toive voidaan esittää myös sähköpotkulautojen osalta.

Hämmennyksen kalvaessa mieltäni jätin sähköpotkulaudan mahdollisimman turvalliseen ja muuta liikennettä haittaamattomaan paikkaan todeten, että ehkä sittenkin kävelen loppumatkan ja odotan, että kierrätysteknologia, kaupunkien ekologinen suunnittelu ja liikenneturvallisuutta koskeva sääntely etenee vielä lisää. Syyllistymättä tekopyhyyteen totesin hiilijalanjälkeni pienentyneen hitusen päätettyäni kävellä. Lisäksi huomasin hymyileväni ohittaessani kävelyvauhtia kaupungin puiston kesän pistäessä vihreydessään parastaan.

Timo Lankinen