Sopimus on pidettävä – entä jos olosuhteet muuttuvat?

Matti Kökkö

Artikkelit

08.10.2013

Sopimuksen sitovuus

Sopimusoikeuden ja kaiken kaupallisen toiminnan luonnollinen pääsääntö on sopimusten sitovuus. Kun sopimus on tehty, sopimuksen osapuolen on sitä noudatettava eikä osapuoli voi esimerkiksi peruuttaa sopimusta, ellei jossakin laissa poikkeuksellisesti ole sallittu sopimuksen peruuttamista. Tunnetuin poikkeus pääsääntöön on kuluttajansuojalain kotimyyntiä koskeva säännös, joka sallii kuluttajan peruuttavan sopimuksen tietyssä määräajassa ilman, että kuluttajan tarvitsee esittää peruuttamisensa tueksi mitään perusteita.

Mikäli sopimuksen osapuoli ei noudata sopimusta, vastapuoli voi pyrkiä tuomioistuimen kautta pakottamaan sopijapuolen noudattamaan sopimusta tai mikäli se ei ole mahdollista taikka tarkoituksenmukaista, vaatia korvaamaan sopimuksen rikkomisesta aiheutunut vahinko.

Merkittävin poikkeussäännös sopimusten sitovuuden pääsääntöön on oikeustoimilain 36 §, jonka mukaan oikeustoimen ehtoa voidaan sovitella, jos ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Tämä säännös soveltuu periaatteessa kaikenlaisiin sopimuksiin. Joissakin erityislaeissa on lisäksi omia sovittelusäännöksiä. Käytännössä tärkein tiettyä sopimusta koskeva sovittelusäännös on avioliittolain 103 b §, joka sallii avioehtosopimuksen sovittelun laissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä.

Olosuhteiden muuttuminen ja sopimuksen sovittelu

Sopimuksen sovittelu oikeustoimilain 36 §:n nojalla on teoriassa mahdollista myös siinä tapauksessa, jos olosuhteiden muuttuminen on tehnyt sopimuksen noudattamisesta kohtuuttoman, vaikka se alun perin on ollut täysin kohtuullinen. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos olosuhteiden muutos oli jo sopimusta tehtäessä ennakoitavissa, siihen ei yleensä voida vedota. Samalla tavoin suhtaudutaan niihin tilanteisiin, jossa sopimusta tehtäessä oli epäselvää, mihin suuntaan olosuhteet kehittyvät.

Olosuhteiden muutos saatetaan ottaa huomioon, jos olosuhteet ovat muuttuneet toisin kuin osapuolet sopimusta tehtäessä arvioivat. Käytännössä olosuhteiden muuttuminen voi kyseenalaistaa sopimuksen sitovuuden lähinnä pitkäkestoisissa sopimuksissa. Sopimuksen sovitteluun saattaa oikeuttaa esimerkiksi yllättävä rahanarvon muutos tai sopimuksessa edellytettyjen suoritusten kustannusten odottamaton kohoaminen esimerkiksi jonkin raaka-aineen maailmanmarkkinahintojen muuttumisen myötä. Sovittelukriteerien täyttymistä havainnollistaa korkeimman oikeuden tunnettu ratkaisu vuodelta 1982:

”Maitojauheen myyjä oli sitoutunut toimittamaan maitojauhetta 3,50 markan kilohintaan, mutta raaka-ainekustannusten noustua valtiovallan toimenpiteiden johdosta yllättäen 1,82 markasta 4,17 markkaan kilolta kieltäytynyt toimittamasta osaa sovitusta erästä. Koska sopimuksen hintaehdon soveltaminen oli näissä olosuhteissa ilmeisen kohtuutonta, soviteltiin ostajan kateoston perusteella tekemää vahingonkorvausvaatimusta.”

Tapauksessa katsottiin olosuhteiden muuttuneen tavalla, joka ei ollut osapuolten ennakoitavissa ja kun sopimuksen hintaehdon soveltaminen johti kohtuuttomuuteen, sitä soviteltiin. Tilanteita arvioitaessa on syytä pitää mielessä se, että vaikka olosuhteet olisivatkin muuttuneet täysin ennakoimattomalla tavalla, tilanteen kokonaisharkinnalla ratkaistaan se, onko olosuhteiden muuttaminen kuitenkaan johtanut kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet ja muut seikat. Sopimuksen kohtuullistaminen on huomattavasti yleisempää sillä perusteella, että sopimus on jo alun alkaen ehdoiltaan kohtuuton kuin olosuhteiden muuttumisen perusteella. Sopimuksen kohtuullistamisen edellytykset täyttyvät yleensä helpommin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä suhteessa kuluttajan hyväksi kuin tilanteessa, jossa on kysymys kahden elinkeinonharjoittajan välisestä liikesuhteesta.

Olosuhteiden muuttumiseen voidaan pyrkiä varautumaan jo sopimusta tehtäessä. Sopimukseen voidaan ottaa ehtoja siitä, mitkä ulkoiset olosuhteiden muutokset ovat sellaisia seikkoja, jotka johtavat sopimuksen tai sen ehdon tarkistamiseen. Perusteita saattavat olla esimerkiksi hintojen nousu tai valuuttakurssien muutokset. Tärkeää on, että jos olosuhteiden muuttumiseen halutaan varautua, sopimus on tältäkin osin pyrittävä laatimaan mahdollisimman täsmälliseksi. Tyypillinen täsmällinen ehto, jolla varaudutaan olosuhteiden muuttumiseen, on indeksiehto. Toisinaan näkee sopimusehtoja, joissa olosuhteiden muuttumisen merkitys on jätetty sopijapuolten myöhemmän sopimuksen varaan. Tämänkaltaisesta sopimusehdosta ei ole juurikaan hyötyä. Lähinnä sen voidaan tulkita vaikuttavan siihen suuntaan, että olosuhteiden muuttumiselle on haluttu antaa enemmän merkitystä kuin sille lain- ja oikeuskäytännön perusteella muutoin annettaisiin.

Vastaus otsikon kysymykseen on: ”sopimus on yleensä pidettävä myös olosuhteiden muuttuessa”. Vain poikkeuksellisen ennakoimaton muutos voi johtaa sopimuksen tai sen ehdon sovitteluun ja tällöinkin tilanteen kokonaisarviointi voi johtaa siihen, etteivät sovittelun kriteerit täyty.