Soveltuvuusvaatimuksista julkisissa hankinnoissa

Edelle

Artikkelit

03.10.2018

Julkiset hankinnat ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja epäselvyyksiä siltä osin kuin kyse on hankintayksikön oikeudesta esittää tarjoajan soveltuvuutta koskevia vaatimuksia. Miksi soveltuvuusvaatimuksia asetetaan ja kuinka pitkälle hankintayksikön harkintaoikeus tältä osin ulottuu?

Hankintayksikkö määrittää soveltuvuusvaatimukset

Hankintayksiköllä on oikeus sisällyttää hankintailmoitukseen ja tarjouspyyntöön tarjoajien soveltuvuutta koskevia vaatimuksia. Näiden vaatimusten taustalla on hankintayksikön pyrkimys varmistua toimittajan kyvystä toteuttaa hankinta. Vaatimukset kohdistuvat pääsääntöisesti tarjoajien taloudelliseen ja tekniseen kelpoisuuteen esimerkiksi tarjoajan henkilöstön kokemuksen, liikevaihdon tai referenssien muodossa.

Hankintayksikölle on jätetty harkintavaltaa sen suhteen, milloin tarjoajille asetettujen vaatimusten katsotaan täyttyvän. Tarjouksen jättäneet tahot, jotka eivät täytä soveltuvuusvaatimuksia, suljetaan pois tarjouskilpailusta. Soveltuvuusvaatimuksilla on siten merkittävää vaikutusta siihen, kenellä on tosiasialliset mahdollisuudet menestyä tarjouskilpailussa.

Soveltuvuusvaatimusten rajoituksista

Hankintayksikön oikeutta soveltuvuusvaatimusten asettamiseen on kuitenkin rajoitettu. Hankintalaki nimittäin edellyttää, että hankintayksikön vaatimukset ovat oikeassa suhteessa hankinnan kohteeseen nähden. Hankintayksikön on myös noudatettava hankintalaissa säädettyjä periaatteita. Hankintayksikön on siten kohdeltava hankintamenettelyn osallistuja ja muita toimittajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Soveltuvuusvaatimuksilla ei saa perusteettomasti rajata tarjouskilpailuun osallistujia ja hankintayksikön tulee kyetä perustelemaan asettamiensa vaatimusten tarpeellisuus. Vaatimukset eivät myöskään saa johtaa tarjoajien syrjivään tai epätasapuoliseen kohteluun, sillä tarjoajilla tulee olla tasapuolisuudet mahdollisuudet tarjouskilpailuun osallistumiseen ja oikeus tulla tasavertaisesti kohdelluksi.  

Lisäksi soveltuvuusvaatimuksilta edellytetään riittävää selkeyttä ja sitä, että ne eivät johda hankintayksikön rajoittamattomaan valinnanvapauteen.

Poimintoja viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä

Hankintayksiköiden soveltuvuusvaatimusten oikeasuhteisuutta ja selvyyttä on pohdittu useissa tuomioistuinten ratkaisuissa, joita seuraavat kaksi edustavat.

Markkinaoikeus arvioi ratkaisussaan MAO:69/18 sitä, olivatko Rovaniemen kaupungin tarjouspyyntöön sisältyneet tarjoajien soveltuvuutta koskevat referenssivaatimukset olleet riittävän selviä. Teknistä osaamista koskevana referenssivaatimuksena oli esitetty ”tarjoaja yrityksen referenssit tarjouspyynnön edellyttämällä toimialalla vastaavan kokoluokan töistä (urakka, urakkasumma ja tilaaja), joihin urakoitsija haluaa vedota enintään kolmen edellisen vuoden ajalta”.

Markkinaoikeus katsoi, ettei tarjouspyynnöstä käynyt ilmi vaadittujen referenssien määrää eikä tarjouspyynnön perusteella voitu luotettavasti arvioida sitä, millaisten referenssien voidaan katsoa kuuluvan edellytettyyn toimialaan.  Näillä perusteilla tarjouspyynnön referenssivaatimukset katsottiin epäselviksi. Koska referenssivaatimusten epäselvyys ja hankintayksikölle pidätetty oikeus arvioida referenssien vastaavuus harkintavallan kanssa jättivät yhdessä hankintayksikölle lähes rajoittamattoman harkintavallan tarjoajien soveltuvuuden arviointiin, markkinaoikeus totesi hankintayksikön menetelleen virheellisesti tarjouspyyntöä laatiessaan.

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:357/18 arvioinnin kohteena oli puolestaan muun ohella se, olivatko Seinäjoen kaupungin tarjouspyynnön liitteeseen sisällyttämät tarjoajien henkilöstöä ja referenssejä koskevat soveltuvuusvaatimukset olleet hankintalain vastaisia. Henkilöstöä koskevat vaatimukset olivat koskeneet työntekijöiden määrää ja heidän tarkasti kuvattua työkokemustaan. Referenssivaatimukset olivat puolestaan koskeneet sisällöltään ja kestoltaan tarkasti kuvattuja palvelutoimituksia.

Markkinaoikeus katsoi hankintayksikön asettamat henkilöstö- ja referenssivaatimukset suhteellisuusperiaatteen vastaisiksi. Hankintayksikön menettelystä oli seurannut, että soveltuvuusvaatimukset olivat rajoittaneet potentiaalisten tarjoajien määrää ja siten vaatimusten katsottiin olleen niiden yhteisvaikutuksesta johtuen omiaan perusteettomasti rajoittamaan kilpailua ja johtamaan valittajaa syrjivään ja suhteellisuusperiaatteen vastaiseen lopputulokseen. Markkinaoikeus totesi hankintayksikön menetelleen hankintalain vastaisesti.  

Lopuksi

On selvää, että hankintayksiköt eivät aina onnistu noudattamaan hankintalain soveltuvuusvaatimuksia koskevia säännöksiä. Tästä voi seurata hankintamenettelyyn osallistuneille perusteettomia oikeudenmenetyksiä ainakin silloin, kun hankintayksikön menettelyyn ei puututa hankintalain tarjoamin oikeussuojakeinoin.

Tarjouskilpailuun osallistuneen intressissä on ymmärtää hankintayksikön asettamien soveltuvuusvaatimusten vaikutuksen oman tarjouksensa menestymismahdollisuuksiin ja viime kädessä kyetä arvioimaan hankintayksikön menettelyn lainmukaisuutta. Vain omien oikeutettujen etujen puolustamisella voidaan saavuttaa hankintalain keskeisten oikeusperiaatteiden toteutuminen.

Antti Korkeakivi