Tasingon määrittäminenja suorittaminen

Matti Huttunen

Artikkelit Palvelumme yksityishenkilölle

07.03.2025

Omaisuuden osituksessa puretaan puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde. Arkikielellä tuota juridista termiä voi yrittää selittää esimerkiksi siten, että se tarkoittaa avioeron tai toisen puolison kuoleman seurauksena tapahtuvaa kaikkinaista ja kertakaikkista puolisoiden omaisuuden (varojen ja velkojen) ja omistussuhteiden selvittämistä, yhteisen omaisuuden jakamista ja puolisoiden omaisuuden arvomääräistä tasaamista.

Ositusta koskeva lainsäädäntömme perustuu tasajaon periaatteelle. Kumpikin puoliso on lähtökohtaisesti oikeutettu saamaan puolet osapuolten avio-oikeudenalaisen omaisuuden säästöstä. Tasaus tapahtuu tasingon suorittamisella. Tasinko on se omaisuus, jonka enemmän omaisuutta omistava suorittaa omaisuuden osituksessa vähävaraisemmalle osapuolelle, jotta kummankin osapuolen avio-osa muodostuu yhtä suureksi. Jäämistöosituksessa, joka toimitetaan lesken ja ensiksi kuolleen puolison perillisten välillä, leski ei kuitenkaan ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan kuolleen puolison perillisille. Tätä lesken etuoikeutta kutsutaan lesken tasinkoprivilegiksi. Huomionarvoista lisäksi on, että tasajakoa koskevasta pääsäännöstä voidaan poiketa esimerkiksi osituksen sovittelua koskevien säännösten nojalla. Osituksen sovittelua koskevat vaatimukset ovatkin yleisiä ositustoimituksissa, vaikka kynnys osituksen sovitteluun on varsin korkealla. Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen esimerkiksi avioehtosopimuksen perusteella, suoritetaan osituksen sijaan omaisuuden erottelu. Tämä artikkeli koskee puolisoiden avioeron perusteella toimitettavaa ositusta ja erityisesti sitä, miten tasinko määritetään sekä laskennallisesti että reaalisesti.

Ositus voidaan toteuttaa sopimusosituksena tai toimitusosituksena. Ensin mainitussa tapauksessa osapuolet toimittavat osituksen itse ja se voi tapahtua huomattavan paljon vapaammin kuin toimitusositus. Toimitusosituksessa osituksen toimittaa tuomioistuimen määräämä pesänjakaja. Tavanomaista on, että ositustoimituksissa, riippumatta osituksen toimittamistavasta, osapuolet käyttävät apuna juristeja tai ainakin konsultoivat heitä, sillä osituksen toimittamiseen liittyvien kysymysten selvittäminen edellyttää oikeudellista osaamista. Ositus on muotosidonnainen oikeustoimi, se on tehtävä määrämuodossa. Ylivoimaisesti suurin osa osituksista toteutetaan sopimusosituksena osapuolten keskinäisellä sopimuksella.

Osituslaskelma osoittaa tasingon määrän
Tasingon määrittäminen edellyttää pääsääntöisesti aina osituslaskelman tekemistä. Osituslaskelman tekeminen puolestaan edellyttää, että osapuolet laativat avio-oikeudenalaisista varoistaan ja veloistaan omaisuusluettelon. Omaisuusluettelo laaditaan ositusperusteen syntyhetken mukaisesti, avioerotapauksessa sen ajankohdan mukaisesti, jolloin avioerohakemus tuli tuomioistuimessa vireille. Avio-oikeudesta vapaa omaisuus jätetään osituslaskelman ulkopuolelle. Omaisuus arvostetaan osituksessa vakiintuneesti ositushetken mukaiseen käypään arvoon. Ositushetki on se ajankohta, jolloin ositussopimus allekirjoitetaan tai pesänjakaja toimittaa toimitusjaon. Tavatonta ei ole, että omaisuuden arvostuskysymyksistä syntyy keskustelua ja erimielisyyksiä, sillä omaisuuksien arvoilla on suora vaikutus osituslaskelman lukuihin ja tasingon määrään.

Yleistäen voi sanoa, eräitä poikkeuksia tässä huomioimatta, että osituslaskelmassa kummankin puolison avio-oikeudenalaiset varat lasketaan yhteen ja varoista vähennetään velat. Näin saadaan puolisoiden yhteinen netto-omaisuus, joka jaetaan kahdella. Tuloksena on avio-osa, joka kummallekin puolisolle tulisi osituksen seurauksena arvomääräisesti tulla. Enemmän omaisuutta omistava puoliso luovuttaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle niin paljon, että tasingon suorittamisen jälkeen kummankin puolison arvomääräinen osuus on yhtä suuri. Tasingon suorittamisen seurauksena syntyy tasajako.

Tasinko-omaisuuden valinta on osituksen reaalinen vaihe
Kun tasinko on arvomääräisesti määritetty, on ratkaistava se, mitä omaisuutta toinen osapuoli konkreettisesti luovuttaa tasinkona toiselle osapuolelle. Kysymys on osituksen reaalisesta toimittamisesta.

Sopimusosituksessa tasinkoa luovuttava osapuoli saa itse päättää, mitä omaisuutta hän haluaa luovuttaa tasinkona. Pääsääntöisesti tasinkona voidaan luovuttaa vain avio-oikeudenalaista omaisuutta. Avio-oikeudesta vapaata omaisuutta voidaan luovuttaa tasinkona vain kummankin osapuolen suostumuksella. Tasingon voi suorittaa pääsääntöisesti aina myös rahana. Sopimusosituksessa osapuolet voivat vapaasti myös sopia, miten ja milloin tasinko erääntyy rahana maksettavaksi. Toimitusosituksessa pesänjakaja varaa tasingon maksajalle kohtuullisen ajan rahasuorituksen tekemistä varten ja määrää muutenkin jakopäätöksessään sen, miten tasingon suorittaminen toteutetaan ja mistä ajankohdasta lukien maksamatta olevalle tasingolle suoritetaan korkoa.

Toimitusosituksessa ratkaisuvalta tasingon osalta on viime kädessä pesänjakajalla. Pesänjakaja on kuitenkin velvollinen ratkaisussaan huomioimaan tasinkoa suorittavan osapuolen mielipiteen ja hänen on ratkaisussaan lähtökohtaisesti annettava etusija tasingon suorittajan valinnalle, ellei se ole tasingon saajan kannalta kohtuuton.

Erimielisyydet tasingon sisällöstä tai osapuolten varallisuusolot voivat johtaa esimerkiksi siihen, että pesänjakaja joutuu pyytämään tuomioistuimelta omaisuuden myyntilupaa tai tasinkovelvollisen omistamaan omaisuuteen vahvistetaan yhteisomistus.

Ositussopimus ja pesänjakajan osituspäätös eivät ole ulosottoperusteita
Pääsääntöisesti osituksen osapuolet noudattavat ositussopimuksen ehtoja tai pesänjakajan ratkaisua vapaaehtoisesti. Tasinko suoritetaan siten kuin ositussopimuksessa on sovittu tai pesänjakajan ratkaisussa määrätty. Jos tasingon suorittaminen laiminlyödään ja tasinkoa joudutaan perimään, on tärkeää tiedostaa, että ositussopimus ja pesänjakajan ratkaisu eivät ole suoraan täytäntöönpanokelpoisia vaan ulosottoperusteen saamiseksi on nostettava tuomioistuimessa suorituskanne. Tuomioistuimen antama tuomio muodostaa vasta täytäntöönpanoperusteen.

Matti Huttunen