Työsuhteen päättäminen ja muun työn tarjoamisvelvollisuus

KKO on ratkaisussaan 2017:27 katsonut, että työnantaja ei saanut irtisanoa idän viennistä vastannutta vientipäällikköä, vaikka yhtiön idän alueen jälleenmyyjät olivat ilmoittaneet, etteivät he suostu enää yhteistyöhön hänen kanssaan. Yhtiön olisi oikeuden mukaan tullut sijoittaa henkilö muuhun työhön. Asiassa käräjäoikeus katsoi, että yhtiö ei olisi saanut yleensäkään irtisanoa henkilöä tällä perusteella, koska hänelle ei ollut annettu edes varoitusta. Hovioikeus katsoi vuorostaan, että työnantajalla oli ollut asiallinen ja painava syy päättää työsuhde, koska ”jälleenmyyjien osoittama epäluottamus henkilöä kohtaan sekä uhka lopettaa yhteistyö yhtiön kanssa olivat käytännössä merkinneet sitä, että henkilöllä ei enää ollut edellytyksiä suoriutua tehtävistään idän viennin vientipäällikkönä”. Lisäksi hovioikeus arvioi, että ei ollut liiketoiminnallisesti kohtuullista edellyttää, että yhtiö olisi siirtänyt toimivia asiakkuuksia toiselta vientipäälliköltä irtisanotulle henkilölle. Irtisanominen oli siis perusteltu. Korkein oikeus oli hovioikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että henkilön työntekoedellytykset idän viennin vientipäällikkönä olivat muuten kuin tilapäisesti lakanneet. Varoituksen puuttuminenkaan ei ollut Korkeimman oikeuden kannan mukaan ongelma, koska kysymys on ollut työntekoedellytysten lakkaamisesta. Tämä onkin loogista, koska henkilö itsehän ei olisi varoituksenkaan myötä voinut korjata sitä seikkaa, että yhtiön jälleenmyyjät olivat kieltäytyneet yhteistyöstä hänen kanssaan. Edellä lausutustakin huolimatta Korkein oikeus totesi, että yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa syytä irtisanoa henkilön työsopimusta ja määräsi yhtiön maksamaan henkilölle korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan. Ratkaisu perustui siihen, että KKO:n mielestä henkilön kyvyissä toimia vientipäällikkönä ei sinänsä ollut tapahtunut muutosta. Kysymys oli vain tulehtuneista henkilösuhteista henkilön ja kyseisten jälleenmyyjien välillä. Yhtiön olisi siis pitänyt järjestellä työt siten, että idän alueen jälleenmyyjien avoimesti hylkimä henkilö olisi laitettu toimimaan esimerkiksi yhtiön lännen alueen jälleenmyyjien kanssa. Korkeimman oikeuden kanta saattaa olla esitetyn todistusaineiston valossa lain mukaan perusteltu. Silti herää kysymys, onko sittenkään missään olosuhteissa perusteltua, että työnantajan on edelleen tarjottava samaa työtä henkilölle, joka on nimenomaan työtehtävässään aiheuttanut vahinkoa työnantajansa liiketoiminnalle. Päätös vahvistaa osaltaan työnantajien velvollisuutta selvittää muun työn tarjoamismahdollisuutta irtisanottavalle henkilölle ja sitä, että työnantajien on jatkossakin oltava erityisen varovaisia henkilöön liittyvissä irtisanomistilanteissa.