Korkein oikeus kumosi heinäkuussa tapauksessaan KKO 2019:64 erään välitystuomion. Tuomion kumoamista on pidettävä siinä mielessä harvinaislaatuisena, että välitystuomiota voidaan vaatia kumottavaksi melko suppein perustein eikä tätä tapahdu kovin usein. Tavallisestihan välitysmenettelyn yhtenä etuna verrattuna tuomioistuinmenettelyyn on pidetty sitä, että välimiesmenettelyssä annettu tuomio on sitova ja lopullinen eikä siitä voi valittaa. Tuomiota voidaan kuitenkin vaatia kumottavaksi, jos välimiehet ovat ylittäneet toimivaltansa, välimiehiä ei ole asetettu oikeassa järjestyksessä, välimies on ollut esteellinen tai asianosaisille ei ole varattu tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.
Korkein oikeus siis kumosi välitystuomion tässä tapauksessa siitä syystä, että välimiehet ylittivät toimivaltansa. Asiassa oli kyse panttaussopimuksesta, johon sisältyi välityslauseke, eli sopimuksesta aiheutuvat riidat tuli käsitellä välimiesoikeudessa. Kuitenkin, panttaussopimuksen solmimisen jälkeen pantinantaja oli mennyt konkurssiin. Korkein oikeus joutui ratkaisussaan pohtimaan, sitoiko välityssopimus pantinantajan konkurssipesää, kun kyseessä oli julkivarmistuksen tehokas tapahtuminen. Konkurssipesässähän osallisena ovat myös velkojat, jotka eivät toki olleet panttaussopimuksen solmimisen aikaan sopimuksen osapuolia. Korkein oikeus päätyi ratkaisussaan siihen lopputulemaan, että pantinantajan ennen konkurssia tekemä välityssopimus ei sitonut sen konkurssipesää asioissa, jotka koskivat tehokasta julkivarmistusta tai panttauksen sitovuutta konkurssipesään nähden.
Ratkaisu on hyvä muistutus siitä, että välityssopimus sitoo ainoastaan sopimuksen osapuolia eikä ketään kolmansia tahoja, jotka voivat mahdollisesti tulla sopimuksen osapuoleksi.