Valtion saamat perinnöt ovat kasvussa

Larissa Salo

Artikkelit Palvelumme yksityishenkilölle

07.03.2025

Suomessa perimyksestä ja perinnönjaosta säädetään perintökaaressa. Perintökaaren kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 1965 ja siihen on tehty suhteellisen vähän muutoksia sen jälkeen. Viimeisimmät muutokset ovat pienehköjä valtion perintösaantoja koskevia muutoksia.

Yllä mainitusta syystä päätin tarkastella tarkemmin valtion oikeutta perintöön, ja samalla muistuttaa testamentin tekemisen tärkeydestä.

Milloin perintö menee valtiolle?
Vuosittain noin 1 % kuolevista henkilöistä kuolee ilman perillisiä. Mikäli he eivät ole tehneet testamenttia, menee heidän jäämistönsä valtiolle.

Ensisijaisesti perintökaaren mukaan vainajan perivät hänen rintaperillisensä, siis lapset sekä heidän jälkeläisensä. Mikäli rintaperillisiä ei ole, perii eloonjäänyt aviopuoliso. Jos puolisoa ei ole, on perintökaaren mukaan perimysvuorossa perittävän vanhemmat. Jos taas perittävän toinen tai molemmat vanhemmista ovat kuolleet, jakavat perittävän sisarukset hänen osuutensa. Sisarusten sijaan tulevat heidän lapsensa (tai heidän jälkeläisensä).

Viimesijaisesti perillisiä ovat perittävän isovanhemmat tai, mikäli he ovat kuolleet, heidän lapsensa eli toisin sanoen perittävät sedät, tädit ja enot. Mikäli tästäkään henkilöryhmästä ketään ei ole elossa, menee perintö siis valtiolle. Serkut eivät enää peri.

Perittävä voi kuitenkin testamentilla vaikuttaa perimysjärjestykseen. Henkilöillä, joilla ei ole edellä mainittuja perillisiä, on siten halutessaan mahdollisuus estää omalta osaltaan valtion perintösaanto.

Testamentilla voi poissulkea valtion jäämistösaannon
Valtiokonttorin tilastojen mukaan sen päätettävänä oli vuonna 2024 yhteensä yli 63 miljoonan euron arvoinen jäämistöomaisuus.

Valtaosa henkilöistä, joilla ei ole perillisiä, laatii testamentin. Ilman perillisiä kuolleita, jotka eivät olleet tehneet testamenttia, oli vuosina 2022 ja 2023 yli 400 henkilöä. Määrä on kasvanut voimakkaasti aikaisemmasta.

Testamentin voi tehdä esimerkiksi läheisen henkilön, kuten avopuolison, hyväksi. Yhtenä vaihtoehtona voi myös harkita omaisuuden testamenttaamista yleishyödylliselle yhdistykselle tai säätiölle joko kokonaan tai osittain. Myös taidetta tai tiedettä on mahdollista tukea testamenttilahjoituksin.

Mikäli perittävän koko omaisuus on pätevästi testamentattu jollekin taholle, väistyy valtion oikeus perintöön.

Testamentin saajan tai jonkun muun luotetun tahon on hyvä olla tietoinen testamentin olemassaolosta, jottei myöskään käy niin, että omaisuus menee valtiolle siksi, ettei testamenttia ole löydetty. Silloin perittävän tahto jäisi toteutumatta.

Larissa Salo