Vapaaomaisuusmääräys testamentissa tai lahjakirjassa

Testamenttiin tai lahjakirjaan on mahdollista sisällyttää määräys, jonka mukaan omaisuuden saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä tällaisen omaisuuden tuottoon. Määräys on mahdollista tehdä myös henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen. Yleensä määräyksen tekemisen taustalla on halu säilyttää tietty omaisuus koskemattomana suvun hallinnassa. Esimerkiksi kesämökin osalta halutaan varmistaa, että avioerotilanteessa mökki ei siirry suvun ulkopuolelle ja että avioerotilanteessa aviopuolisoiden välillä toimitettavassa omaisuuden osituksessa sitä ei myöskään käsitellä avio-oikeudenalaisena omaisuutena. Näin toinen puoliso ei pääsisi hyötymään omaisuudesta edes arvomääräisesti. Avioerojen lukumääräinen kasvu on johtanut osaltaan siihen, että vapaaomaisuusmääräyksestä on muodostunut hyvin tavanomainen määräys testamentteihin ja lahjakirjoihin. Omaisuutta lähisukulaisille lahjoitettaessa tai testamentattaessa halutaan varautua avioeron mahdollisuuteen. Tämän ymmärtää, kun tarkastelee tilastoja. Vuonna 2016 Suomessa solmittiin Tilastokeskuksen mukaan 24 464 avioliittoa. Avioeroon päättyi viime vuonna 13 541 avioliittoa. Solmittujen avioliittojen ja avioerojen suhde on ollut jo pitkään samanlainen. Tilastokeskuksen mukaan puolisoiden ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Luvut antavat lastansa avioliiton poluille saattaville vanhemmille aiheen ainakin miettiä, olisiko vapaaomaisuusmääräyksen tekeminen aiheellista. Vapaaomaismääräyksen tekee yleensä vanhempi, joka testamentissaan tai lahjakirjassaan määrää, että lapsen aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta testamentilla tai lahjalla saatuun omaisuuteen. Toki vapaaomaisuusmääräys on käyttökelpoinen monissa muissakin tilanteissa. Vapaaomaisuusmääräys voidaan tehdä, vaikka testamentin- tai lahjansaaja ei olisi määräystä tehtäessä edes vielä naimisissa. Vapaaomaisuusmääräys on myös pääsääntöisesti voimassa avioeron jälkeen solmittavassa uudessa avioliitossa. Vapaaomaisuusmääräyksellä ei kuitenkaan voida rajoittaa puolison oikeutta periä ensiksi kuollut puoliso. Määräys ei myöskään voi rajoittaa lesken oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana. Vapaaomaisuusmääräystä ei voida liittää vastikkeellisiin saantoihin (esimerkiksi kauppoihin), sillä laissa on nimenomaisesti ulotettu määräyksen käyttö vain vastikkeettomiin saantoihin (lahja, perintö). Huomionarvoista on, että vapaaomaisuusmääräys ulottuu myös sijaan tulleeseen omaisuuteen. Tämän ns. surrogaattisäännön mukaan myös alkuperäisen avio-oikeudesta vapaan omaisuuden sijaan tullut omaisuus on vapaaomaisuusmääräyksen suojaama. Vaikka tämä sääntö on selkeä, on se käytännössä aiheuttanut vaikeita tulkintaongelmia, jos avio-oikeudesta vapaa omaisuus on arjen pyörteissä sekoittunut avio-oikeudenalaiseen omaisuuteen siten, että sitä ei voida enää sieltä erottaa. Surrogaattisäännön soveltamisen edellytyksenä nimittäin on se, että sijaan tullut omaisuus on yksilöitävissä. Surrogaattisääntö voikin jäädä tietyissä tilanteissa soveltamatta, jos sijaan tulleen omaisuuden jäljittäminen osoittautuu mahdottomaksi. Vapaaomaisuusmääräyksen kohteena olevan omaisuuden tuotto on lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaista, jos sitä ei ole erikseen lahjakirjassa tai testamentissa nimenomaisesti määrätty. Kun vapaaomaisuusmääräyksen oikeusvaikutukset ovat merkittäviä, on lainsäädännössämme asetettu tarkka määrämuoto vapaaomaisuusmääräyksen tekemiselle. Testamenttiin kirjattu vapaaomaisuusmääräys tulee luonnollisesti tehdä testamentin määrämuodossa. Lahjakirja puolestaan on tehtävä kirjallisesti samalla tavalla kuin avioehtosopimus. Käytännössä tämä tarkoittaa asianmukaisesti päivättyä kirjallista lahjakirjaa, joka on kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Kiinteän omaisuuden lahjoitus voidaan allekirjoittaa myös kaupanvahvistajan oikeaksi todistamana. Oikeusoppineiden vallitseva käsitys on tällä hetkellä se, että lahjoitukseen liittyvä vapaaomaisuusmääräys on tehtävä lahjoituksen yhteydessä, eikä sitä enää voida tehdä myöhemmin. Kun pätevän vapaaomaisuusmääräyksen tekeminen edellyttää tarkkaa määrämuotoisuutta, suositeltavaa on, että määräyksen laadinnassa käytetään apuna asiantuntijaa.