Ympäristölainsäädäntö yritysten ja yhteiskunnan toimintojen mahdollistajana

Edelle

Artikkelit

20.02.2019

Ympäristölainsäädännön rooli yritysten ja yhteiskunnan toimintojen kehittämisessä tarjoaa osapuolille mahdollisuuden toimia suunnannäyttäjinä ja uudistusten toteuttajina. Liian usein yritysten ja kunnallisten toimijoiden ympäristövastuuseen liittyvät kysymykset nähdään negatiivisessa valossa toimintoja hidastavana tai hankaloittavana asiana. Onko asia lähemmin tarkasteltuna sittenkään näin? Entäpä jos tarkastelisimme asiaa mahdollisuutena luoda uusia toimintoja, joihin myös ympäristölainsäädännön viimeaikaisilla muutoksilla pyritään.

Tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan tiettyihin oikeudellisiin asiakokonaisuuksiin rajattuja asioita, joiden kautta yritykset ja muut ympäristökysymysten parissa toimivat tahot voivat tulevaisuudessa mukauttaa toimintojaan vastaamaan ympäristösääntelyn tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Ympäristöluvituksen joustavoittaminen

Niin yritysten kuin muidenkin tahojen toimintaan liittyy usein ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyviä asioita. Ilmastovelvoitteet ovat osa tätä kokonaisuutta. Toiminta saattaa edellyttää loputtomalta tuntuvan lupaviidakon läpikäymistä useiden eri viranomaisten kanssa. Lupaviranomaisina Suomessa toimivat valtion lupa- ja valvontaviranomaiset, Aluehallintovirastot, ELY-keskukset sekä kunnalliset kaavoitus-, rakennus- ja ympäristöviranomaiset.

Yritysten ja kuntien ympäristöasioissa luvantarve voi johtua esimerkiksi seuraavista tarpeista:

• uudisrakentamisen, teollisen rakentamisen, virkistyskäyttöalueiden suunnittelun ja kaavoituksen toteuttaminen tarkoituksenmukaisesti
• yrityksen liiketoimintoihin liittyvien ympäristövelvoitteiden täyttäminen tehokkaasti ja luotettavasti
• maan- tai vesistönkäytön laajamittainen ja ennakoiva huomioiminen
• ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen tai vahinkojen vähentäminen taikka poistaminen
• ilmastonsuojelu- tai energiatehokkuustavoitteista johtuvien velvoitteiden täyttäminen
• kuntien tai kaupunkien infra- ja yhdyskuntasuunnitteluun liittyvien eri osapuolten toimintojen huomioiminen yhdessä
• muihin lupaa edellyttäviin toimintoihin, kuten uusiutuvan energian rakentamiseen, biotalouteen, jätelainsäädäntöön, kaivostoimintaan ja väylärakentamiseen liittyvät ympäristöluvat 

Lupaprosessien sujuvoittamiseksi Suomen hallitus on esittänyt uutta lakia niin sanotun yhden luukun mallista ympäristölupiin liittyvissä asioissa. Mallissa asiakas voisi hakea yhdellä kertaa sähköisesti useiden eri viranomaisten lupia. Ympäristölupien osalta tämä koskisi valtion lupa- ja valvontavirastoja sekä kuntien ympäristö-, vesi- tai maa-aineslupia käsitteleviä viranomaisia.

Hallituksen esittämän aikataulun perusteella lakien olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021.

Biotalous, kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen osana yritysten toimintaa

Suomen metsät ja niihin liittyvä yritystoiminta ovat osa maamme menestymisen avaimia. Ympäristöoikeuden näkökulmasta metsätalous tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita luoden samalla pohjan uusien elinkeinotoimintojen synnyttämiseen alalle. Biotalouden hyödyntäminen liittyy metsätalouden osalta muun muassa rakentamiseen sekä uusien tuotteiden käyttöön ottamiseen. Puutuotteiden hyödyntäminen rakentamisratkaisuissa edellyttää muun muassa tuote- ja kemikaaliturvallisuuden, energiatehokkuuden sekä rakennusmateriaalien hiili- ja energiataseisiin liittyvien asioiden huomioimista. Nämä seikat huomioiden esimerkiksi haitallisia aineita, ilmastopäästöjä ja energiatehokkuutta koskevat lainsäädännölliset tavoitteet voidaan täyttää tulevaisuuden uutta rakentamista suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Jätelainsäädännön ja ympäristölupien määräysten selkeyttäminen mahdollistaa kierrätys- ja sivutuoteprosesseihin liittyvien kysymysten ratkaisemisen siten, että tulevaisuuteen tähtäävien investointien toteuttaminen olisi aiempaa helpompaa. Kierrätysraaka-aineiden aiempaa tehokas hyödyntäminen uusien tuotteiden valmistuksessa avaa mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomiselle.

Jätteiden hyötykäyttö liittyy myös maa-ainesten ja maaperän kiinteytystä koskevaan lainsäädäntöön (MARA-asetus), jonka osalta edellytetään sääntelyn uudistamista, jotta ympäristövaikutuksiltaan perusteettomia vaatimuksia voidaan vähentää. Maa-ainesjätteen hyödyntämistä koskevan asetuksen (MASA-asetus) valmistelussa on vaadittu maa-ainesten hyödyntämistä maarakentamisessa entistä tehokkaammin. Tavoitteena on maa-ainesten tehokas hyödyntäminen maarakentamisessa ja siihen liittyvän lupamenettelyn sujuvoittaminen.

Väylärakentaminen, satamat ja liikenneratkaisut

Liikenteen päästöt ovat yksi suurimmista ilmastopäästöjä aiheuttavista toiminnoista. Suomen taloudellinen menestyminen edellyttää vientiin suuntautuvien tuotteiden logistiikkaketjujen saumattomuutta. Tähän liittyen logistiikkaketjun osapuolten, etenkin liikennöitsijöiden, vähäpäästöisyys voidaan asettaa menestymisen mittariksi. Uusien liikenneväylien kehittäminen yhdessä rakentamis- ja lupaviranomaisten kanssa edellyttää oikeudellista asiantuntemusta niin liikenteen polttoainepäästöjen kuin väylien liikenneratkaisujen osalta. Uusien toimintamallien luominen edellyttää lainsäädännön tuntemista niin liikennepäästö- kuin rakentamislainsäädännöstä logistiikkaketjun päästä päähän.

Satamien ja niiden lähialueiden hyödyntäminen uusien liiketoimintojen mahdollistajana tarjoaa oikeudelliselta näkökulmalta tarkasteltuna haasteen yrityksille, kunnille, satamatoimijoille sekä ympäristö- ja valvontaviranomaisille sovittaa yhteen eri intressit siten, että myös ilmasto- ja ympäristökysymykset voidaan huomioida riittävällä tavalla.

Lisäksi polttoaineiden ja muiden vaarallisten raaka-aineiden välivarastoinnissa satamien ja niiden lähialueiden kohteisiin edellyttää ympäristölupa- ja valvontaviranomaisten sujuvaa yhteistyötä aineiden käsittelyyn ja kuljettamiseen erikoistuneiden toimijoiden kanssa. Tämä kytkeytyy osittain myös liikenteen suunnitteluun satama-alueilla ja niihin suuntautuvien väylien osalta (tie-, rata- ja meriväylät). Tulevaisuudessa mahdolliset satama-alueiden infrastruktuuriin ja liikenneratkaisuihin liittyvät kysymykset muodostavat oman oikeudellisen viitekehyksen, jonka osana ovat automatiikan ja etäohjauksen mahdollistamat ratkaisut. Rakentamisen osalta tämä tarkoittaa erilaisten sensoreiden ja muiden mitta- ja ohjauslaitteiden sijoittamista siten, että se mahdollistaa turvallisen liikenteen ja ympäristöpäästöjen kannalta optimaalisen lopputuloksen.  

Timo Lankinen