Yrityskaupan allekirjoituksen ja toimeenpanon välinen aika – miten osapuolet voivat turvata asemaansa

Jyrki Prusila

Artikkelit

17.10.2022

Uutisten mukaan Elon Musk haluaa vapautua sitoumuksestaan ostaa Twitter ja Twitter haluaa kaupassa pysyttävän. Osakekauppa toteutetaan usein allekirjoituspäivän jälkeen. Artikkelissa tarkastellaan tyypillisiä ehtoja ja turvamekanismeja täksi väliajaksi.

Yrityskaupan toteuttaminen vasta allekirjoittamisen jälkeen merkitsee aina riskiä kummallekin osapuolelle. Jos ostaja tarvitsee yrityskauppaan yrityskauppavalvonnan luvan, toteutetaan kauppa aina vasta sen julkistuksen jälkeen. Muuten väliaika voi olla tarpeen esimerkiksi liiketoiminnan jatkumisen varmistamiseksi tai taseen muokkaamiseksi. Kauppakirjassa osapuolet sitoutuvat pyrkimään ehtojen täyttämiseen määräajassa. Kun kysymys on sopimuksen täyttämiseen liittyvästä riskistä, kysytään voisiko myyjä tai ostaja turvata asemaansa joillain lisäehdoilla.

Kilpailuviranomaisen lupa
Ostajan velvollisuus hankkia kilpailuviranomaisen lupa kuitataan yleensä vakiolausekkeella. Ehtoa voidaan täydentää ostajan velvollisuudella myydä joku osa liiketoiminnoista. Kaupan vaikutukset markkinoilla voidaan usein arvioida etukäteen. Vaikka kysymys on ostajan velvollisuudesta, edellytetään tarpeellisten tietojen keräämiseksi myös myyjän myötävaikutusta. Vakiintuneita sopimusehtoja ei pidetä yleensä ongelmallisina, mutta kiellettyyn tietojenvaihtoon ei saa tämäkään johtaa.

On kuitenkin tilanteita, joissa esimerkiksi ulkomailla tarvittavan luvan hakeminen voi viivästyttää koko hanketta niin, että suhdanteiden muuttuessa ostaja ei enää haluakaan ostaa kohdetta, ja pyrkii siihen, että kauppakirjassa sovittu määräaika toimeenpanolle (”Long Stop Date”) umpeutuu. Oikeutta asiasta en tiedä käydyn, mutta muistan tapauksen, jossa ostaja, markkinatilanteen muututtua, halusi yhdeksän kuukauden kuluttua julkistuksesta, että kauppa raukeaa. Myyjän hyväksi voisi olla sovittuna purkautumiskorvaus tällaisen tilanteen varalta.

Myyjän asettamista ehdoista
Yleensä myyjän asettamat ehdot toimeenpanolle voidaan täyttää etukäteen. Jos yrityskauppa edellyttää yhtiökokouksen hyväksymistä, joutuu ostaja tällaisen ehdon hyväksymään. Joskus on arvioitu, ettei yhtiökokouksen lupaa tarvita kohteen liikevaihdosta huolimatta ja joskus lupaa on yhtiökokoukselta haettu ehkä vain hallituksen vastuun vähentämiseksi. Itse olen sitä mieltä, että hallituksen toimivalta on varsin laaja.

Muuten myyjän asettamat ehdot ovat yleensä teknisluontoisia, esimerkiksi myyjien vapauttaminen takausvastuista tai vakuuksista. Myyjä voi myös asettaa ehtoja esimerkiksi osapuolten yhteistyöhön tai vaikkapa vuokrasopimuksiin liittyen. Nämäkin on kuitenkin syytä sopia niin, ettei mitään neuvoteltavaa allekirjoittamisen jälkeen jää.

Yrityskaupan kauppahinta perustuu useimmiten tilinpäätökseen. Myyjä arvioi, onko edullisempaa nostaa yrityksestä osinkoa ennen kauppaa vai jättää varat yhtiöön ja saada vastaava määrä suurempana kauppahintana. Ostajan intressissä on yleensä minimoida kauppahinta, antaa myyjän nostaa ylimääräiset varat ja hyväksyä kaupan toimeenpanon lykkääminen.

Ostajan asettamista ehdoista
Yrityskauppavalvonnan lisäksi tyypillisiä ostajan asettamia ehtoja ovat liiketoiminnan jatkaminen väliaikana niin, että kaupan kohde vastaa luovutettaessa allekirjoitushetkeä. Useimmiten kauppa julkistetaan allekirjoituksen yhteydessä, ja vasta tällöin ostaja voi saada ulkopuoliselta tietoja, jotka olisivat vaikuttaneet päätöksentekoon. Ostaja voi myös asettaa ehtoja, jotka liittyvät avainhenkilöiden sitoutumiseen, liikesuhteiden jatkumiseen ja vuokrasopimusten pysyvyyteen.

Kun myyjä joutuu vakuuttamaan, että sen antamat tiedot pitävät paikkansa myös toteuttamispäivänä osapuolet voivat sopia erityisestä menettelystä (disclosure letter), jolla myyjä voi ilmoittaa seikkoja, joihin ostaja ei voisi vedota toteuttamispäivän jälkeen. On sovittava voivatko tällaiset seikat olla niin merkittäviä, että ostajalla olisi oikeus vetäytyä kaupasta. Esimerkiksi tärkeiden edustussopimusten menettäminen voi murentaa ostajan päätöksenteon perusteet.
Erityisesti pääomasijoittajat haluavat usein rahoituksen saatavuuteen liittyen ehdon. Avointa ehtoa voi lieventää ostajan sitoumuksella, jossa se vakuuttaa sopineensa kaupan rahoituksesta.

Osapuolten sitoumusten tehostamisesta
Olen törmännyt näkemykseen, että sopimusrikkomuksesta seuraisi vain vahingonkorvausvelvollisuus eikä osapuolta voitaisi velvoittaa toteuttamaan osakekauppaa. Käsitys on mielestäni virheellinen. Kun markkinat odottavat, että oikeus velvoittaa Elon Muskin ostamaan Twitterin, voisi Suomessakin saada vastaavan päätöksen. Tie on kuitenkin pitkä ja siksi on parempi pyrkiä sopimaan sopimussakoista.

Vaihtoehtona voidaan sopia nimenomaisesta purkautumiskorvauksesta (”breakup fee”), jos kauppa purkautuu tai jos yrityskauppavalvonnan lupaa ei saada. Onhan myyjä tällöin sulkenut pois muita toimintavaihtoehtoja ja hyvitys voisi olla paikallaan. Jos osa kauppahinnasta on maksettu jo allekirjoitushetkellä, voi määrä jäädä myyjän hyväksi sopimussakkona.

Tämän artikkelin kirjoittamisen ja lehden julkaisemisen välillä olemme saaneet lisätietoa Muskin Twitter-kaupoista. Oliko kysymys liiallisesta fake-tilien määrästä vai jostain kokonaan muusta, ei meille ole kovin relevanttia. Se kuitenkin osoittaa, että yrityskauppaehdot ovat monimutkaistuneet, ja että samat käytännöt tulevat osaksi sopimuksiamme.