Yrityskauppa tasapainoon

Yrityskauppaneuvotteluissa haetaan tasapainoa myyjän ja ostajan lähtökohtien välillä. Ostajalla on rahat, myyjällä taas tiedot kaupan kohteesta. Yrityksen arvon määrittäminen ei useinkaan ole yksiselitteistä, vaan myyjä pitää yleensä yritystään huomattavasti arvokkaampana kuin ostaja.  Yrityskaupan kohteeseen sisältyvät riskit pitää osata hinnoitella oikein. Tämä on erityisen tärkeää sen vuoksi, että yrityskaupan purkaminen on usein käytännössä mahdotonta, vaikka kohde ei vastaisikaan ostajan odotuksia. Juridinen due diligence Kohdeyrityksen tarkastuksesta käytetään vakiintuneesti englanninkielistä nimitystä due diligence. Tarkastuksen kohteena ovat yleensä ainakin juridiset, taloudelliset ja verotukselliset asiat. Nykyään ovat yhä useammin omana alueenaan esim. ympäristö- tai henkilöstöasiat. Myös business due diligence on tarpeen ainakin, jos ostaja ei tunne kohdeyrityksen toimialaa. Juridinen due diligence tarkoittaa kohdeyrityksen juridisten asioiden tarkastamista. Yleensä ostaja teettää juridisen due diligencen. Tarkastus on suositeltavaa aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yrityskauppaprosessia. Yleensä tehdään aie- tai esisopimus, joka oikeuttaa ostajan saamaan ainakin pääosan tarvitsemistaan tiedoista ja vastaavasti velvoittaa ostajan pitämään saamansa luottamukselliset tiedot salassa siinä tapauksessa, että kauppaa ei synnykään. Teettäessään due diligence -tarkastuksen ostaja pyrkii saamaan kokonaiskuvan kaupan kohteesta. Ostajan on saatava varmuus siitä, että olennaiset kaupan edellytykset ovat olemassa. Esim. tärkeimpien asiakkaiden tai toimittajien kanssa olevat sopimukset taikka avainhenkilöiden työsuhteiden ehdot ovat asioita, joissa ilmenevät yllätykset saattavat kaataa koko kaupan. Hyvin tehty juridinen due diligence auttaa myös kaupan kohteen rajaamisessa. Osakekaupan sijasta saatetaan päätyä liiketoimintakauppaan tai kääntäen. Kaupan ulkopuolelle voidaan rajata sellaisia osia, jotka ovat ostajalle tarpeettomia tai haitallisia. Tällöin taas myyjä saa suhteessa paremman kauppahinnan. Tarkastuksen tulokset tietenkin vaikuttavat kauppahintaan, mutta niillä saattaa olla vaikutusta myös useisiin muihin kauppaehtoihin. Vaikka mitään yllättävää ei tulisikaan esille, perusteellinen due diligence -tarkastus helpottaa kaupan jälkeistä haltuunottoa. Varsinkin jos ostaja laajentuu yrityskaupan kautta uudelle toimialalle tai vieraaseen maahan, on due diligence -raportissa esitetty analyysi usein kullanarvoinen ensimmäisinä kaupan jälkeisinä kuukausina. Omistajayrittäjä yleensä tuntee yrityksensä kuin omat taskunsa. Jos myyjänä kuitenkin on isohko konserni, joka esim. on luopumassa vain yhdestä liiketoimintayksiköstä, saattavat myös myyjän edustajien tiedot kaupan kohteesta olla varsin hataria. Silloin on usein perusteltua, että myyjä teettää due diligence -tarkastuksen omaan lukuunsa ja luovuttaa sen tulokset myös ostajan käyttöön. Siten vältytään päällekkäiseltä työltä ja säästetään kokonaiskustannuksissa. Myyjän on yleensä muutoinkin tarkoituksenmukaista antaa ostajan tutustua kaupan kohteeseen mahdollisimman laajalti. Mitä enemmän ostaja tietää tai ostajan piti tietää, sitä vähemmän ostaja voi vaatia kauppakirjaan erilaisia vakuutuksia myyjältä. Samanaikaisesti myyjän pitää kuitenkin valvoa sitä, että keskeiset liikesalaisuudet eivät päädy ostajan tietoon, ennen kuin tämä on lopullisesti sitoutunut kauppaan. Myyjän vakuutukset Jokaiseen yrityskauppakirjaan sisältyy yleensä ainakin joitakin myyjän antamia vakuutuksia kaupan kohteen ominaisuuksista. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että ostaja saa sitä, mitä (perustellusti) luulee ostavansa. Vakuutusten keskeinen sisältö on, että myyjä on antanut oikeat ja riittävät tiedot kaupan kohteesta. Myyjän vakuutukset on kytkettävä jo tehdyn due diligence -tarkastuksen löydöksiin tai vastaavasti niissä on varauduttava niihin asioihin, jotka saattavat tulla esille vielä tekemättä olevassa tarkastuksessa. Myyjä pyrkii yleensä kytkemään vakuutusten merkityksen ostajan tietoisuuteen siten, että myyjä ei vastaa niistä seikoista, jotka ostaja tiesi tai ostajan piti tietää. Ostajan pyrkimykset ovat tietenkin vastakkaisia, ja kauppakirjan lopputulos on yleensä jonkinasteinen kompromissi. Jos ostajan tietoisuudelle annetaan suuri vakuutuksia laimentava merkitys, on ostajan oltava erityisen huolellinen due diligencen teettämisessä ja vaadittava korkeatasoista raportointia. Myyjän vakuutuksia laadittaessa joudutaan usein harkitsemaan myös myyjän tietoisuuden merkitystä. Ostaja haluaa vakuutusten olevan objektiivisia eli riippumattomia siitä, mitä myyjä asioista tiesi. Myyjä taas yleensä pyrkii subjektiivisiin vakuutuksiin eli vakuuttamaan vain, että myyjän tietojen mukaan asiat ovat, kuten vakuutetaan. Näissä kysymyksissä tehdyt rajaukset voivat kaupan jälkeen muodostua taloudellisesti erittäin merkittäviksi, jos vaikkapa tulee esille, että kohdeyrityksen liiketoiminta loukkaa jonkun kolmannen omistamaa patenttia. Samoin kohdeyritykselle voi tulla esim. virhevastuu- tai tuotevastuuvaatimuksia, jotka ovat myyjällekin täydellisiä yllätyksiä. Onnistuneessa yrityskaupassa myyjä ja ostaja pääsevät neuvotteluissaan tasapainoon, joka palvelee molempien etua. Kun due diligence tehdään huolellisesti ja oikein ajoitettuna ja sen löydökset otetaan asianmukaisesti huomioon kauppakirjaan sisällytettävissä myyjän vakuutuksissa, on luotu hyvä pohja siihen, että osapuolet ovat tyytyväisiä kauppaan pitkänkin päälle.