Yritysverotuksen kehittämisen linjauksia

Valtiovarainministeriö asetti 20.12.2011 Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää elinkeinoverotuksen uudistamista kilpailukyvyn ja veropohjan turvaamiseksi. Työryhmä antoi muistionsa kesäkuussa 2013 (VaM 16/2013; www.vm.fi). Professori Raimo Immonen oli työryhmän jäsen. Työryhmän agendalla oli viisi keskeistä aihepiiriä: korkojen vähennysoikeus, konserniverotus, tulolähdejako, tappiontasaus sekä yhteisön verotuksellinen kotipaikka. Korkojen vähennysoikeuden rajoittamisesta elinkeinotoiminnassa annettiin kuulemisen jälkeen jo hallituksen esitys (HE 146/2012 vp), ja eduskunta hyväksyi lain tulevaksi voimaan 1.1.2013. Lakia (EVL 18 a §) sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Mahdollista on, että lakia vielä muutetaan laajentamalla rajoitukset koskemaan muutakin toimintaa eli ns. TVL-toimintaa, ottamalla huomioon työryhmän esitykset tulolähdejaosta. Tämä merkitsisi rajoitusten soveltamista velkavetoisiin kiinteistösijoituksiin, jotka nyt ovat rajoitusten ulkopuolella, ellei toimintaa veroteta EVL-toimintana. Konserniverotus Konserniverotuksen muuttaminen olisi rakenteellinen uudistus. Konsernien verotuksessa tärkeää on neutraalisuus siten, että useana yhtiönä harjoitettavasta toiminnasta verotettaisiin samalla tavalla kuin silloin, kun kaikki toiminta on yhtä yhtiötä. Tällä hetkellä tavoitetta turvaa mahdollisuus siirtää varoja toiseen konserniyhtiöön konserniavustuksena, joka on antajalle verotuksessa vähennyskelpoinen ja saajalle veronalainen. Konserniavustukseen liittyy monia hankaluuksia, jotka erityisesti johtuvat varojen siirtämisestä ja kirjanpitosidonnaisuudesta. Konserniavustus ei ole vain verotukseen liittyvää tulontasausta, vaan sen avulla vaikutetaan yhtiöiden jakokelpoisiin varoihin. Tästä aiheutuu jännitteitä muun muassa osakeyhtiölain vähemmistösuojaa koskevien periaatteiden kanssa. Konserniavustus on käytössä Suomen lisäksi vain Ruotsissa ja Norjassa. Useimmissa EU-maissa käytössä on konsernin yhteisverotusmalli, mikä tarkoittaa sitä, että verotus kohdistuu konsernin yhtiöiden yhteenlaskettuun tulokseen eikä asiaan liity mainittuja verotuksen ulkopuolisia lisäpiirteitä. Jokaisessa maassa on tästä mallista oma muunnelmansa. Työryhmä suosittaa, että asian valmistelua jatkettaisiin ensisijaisesti konsernin yhteisverotusmallin pohjalta. Järjestelmää valittaessa on otettava huomioon EU:ssa ja EU-valtioissa tapahtuva lainsäädännön kehittyminen. Tulolähdejako Tulolähteisiin puuttuminen olisi myös rakenteellinen uudistus. Verotus seuraa tulolähteitä, jolloin liiketoiminnan (EVL-tulolähde) tappiota ei saa vähentää muun toiminnan (TVL-tulolähde) positiivisesta tuloksesta tai päinvastoin. Tämä periaate on tuloverojärjestelmän peruskiviä, ja sillä on paljon heijastumia, muun muassa käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksiin, konserniavustukseen tai koron vähennysoikeuteen. Työryhmä suosittaa, että osakeyhtiön kaikkea tulonhankkimistoimintaa verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena EVL:n mukaan. Jatkovalmistelussa on arvioitava yksityiskohdat, verojärjestelmän rakenne, kansainväliset liittymät sekä se, miten asiasta säädettäisiin muiden yritysmuotojen osalta. Tappiontasaus Verotustappio voidaan nykyisin vähentää 10 vuoden kuluessa tulevien vuosien tuloksista (loss carry forward). Työryhmä pohti mahdollisuutta vähentää verotustappio takautuvasti eli aikaisempien vuosien positiivisista tuloksista (loss carry back). Työryhmä ei suosita muutosta, koska takautuva menetelmä heikentäisi verotulojen ennustettavuutta: Verotuottovaikutus vaihtelee vuosittain riippuen yritystoiminnan voitollisuudesta ja käytettävissä olevista vanhoista tappioista. Muutos olisi kuntataloudelle huomattavan ongelmallista, sillä kunnat joutuisivat palauttamaan yrityksille verotuloja erityisesti tilanteissa, joissa kuntien rahoitustilanne on muutoinkin vaikea. Lisäksi muutos aiheuttaisi merkittäviä hallinnollisia kustannuksia Verohallinnolle, kun aikaisempia verotuksia jouduttaisiin avaamaan. Työryhmän havaintojen mukaan takautuva menetelmä ei ole kansainvälisesti laajasti käytössä. Verotustappioihin liittyen työryhmä suosittaa myös, että omistajanvaihdoksia koskevasta lupamenettelystä tulisi luopua ja tappiot käsitellä normaalissa verotusmenettelyssä. Nykyinen lupamenettely on hallinnollisesti raskas. Myös tappion siirtymistä yritysjärjestelyissä tulisi täsmentää. Molemmissa muutoksissa tulee ottaa huomioon EU:n hankkeet verotusvallan turvaamiseksi ja aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi. Yhteisön verotuksellinen kotipaikka Yhteisön verotuksellinen kotipaikka liittyy Suomen alueelliseen verotusoikeuteen ja koskee siten veropohjaa. Nykyisin verotusoikeus seuraa rekisteröintimaata. Työryhmä ehdottaa Suomen verotusvallan laajentamista niin, että yhteisö olisi Suomessa yleisesti verovelvollinen myös sillä perusteella, että sillä on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka. Tämä vastaisi kansainvälistä kehitystä. Työryhmä arvioi myös verovelvollisuutta maasta poistuttaessa eli esimerkiksi silloin, kun kiinteä toimipaikka Suomessa lopetetaan tai yhteisö muuttuu asuvaksi toisessa valtiossa ja siirtää varansa sinne. Asiaan liittyy paljon EU-oikeudellisia ja kansainvälisen verotuksen kytkentöjä.