Ajaako syyttäjä vaatimukseni?

Larissa Salo

Blogit

21.03.2019

Rikosasiassa syyttäjällä on joissain tilanteissa velvollisuus ajaa syyteasian yhteydessä asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta. Asianomistajalla tarkoitetaan rikoksen uhria ja yksityisoikeudellisella vaatimuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä käytännössä rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta. Vaatimuksen tulee ensinnäkin perustua rikokseen ja toisekseen syyttäjä voi ajaa uhrin vaatimusta vain rikosasian vastaajaa vastaan.

Vaatimuksen ajaminen edellyttää asianomistajan pyyntöä. Asianomistajan tulee esittää pyyntö joko esitutkinnassa tai syyttäjälle sekä ilmoittaa samalla seikat, joihin vaatimus perustuu. Korvausta voidaan vaatia esimerkiksi lääke- ja lääkärinkuluista, omaisuuden vahingoittumisesta tai kivusta ja särystä sekä joissain tapauksissa henkisestä kärsimyksestä.

Lisäksi edellytyksenä vaatimuksen ajamiselle on, että se voi tapahtua ilman olennaista haittaa ja että vaatimus ei ole ilmeisen perusteeton. Laki jättää melko avoimeksi sen, minkälaisissa tilanteissa syyttäjä voi jättää uhrin vaatimukset ajamatta. Olennaista haittaa voi aiheutua, jos esimerkiksi vaatimuksen selvittämisen takia asian ratkaiseminen pitkittyisi. Syyttäjä harvoin jää odottamaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämistä. Vaatimukset olisikin hyvä selvittää jo esitutkintavaiheessa.

Jos vaatimuksen perusteiden ja määrän selvittäminen vaatisi runsaasti muuta todistelua kuin rangaistusvaatimuksen ajaminen, voi tällaisesta olla olennaista haittaa rangaistusvaatimuksen ajamiselle. Syyttäjä ajaakin lähtökohtaisesti korvausvaatimusta vain, jos asia on yksinkertainen ja selvä. Uhrin tulisikin toimittaa syyttäjälle lasku, kuitti tai muu kirjallinen selvitys vaatimuksesta, jotta syyttäjä sitä ajaisi. Syyttäjän velvollisuutena ei ole oma-aloitteisesti hankkia muuta lisäselvitystä.

Syyttäjällä ei myöskään ole velvollisuutta ajaa vaatimusta, joka edellyttäisi syytteen teonkuvauksen ulkopuolisiin seikkoihin vetoamista. Lisäksi syyttäjän ja asianomistajan edut voivat olla ristiriidassa, esimerkiksi tilanteessa, jossa muut asianomistajat vaativat korvausta asianomistajalta. Sama koskee tilanteita, joissa syytteen toteennäyttäminen edellyttää asianomistajan henkilökohtaista kuulemista todistelutarkoituksessa. Vaatimus voi olla myös perusteeton, jos tosiseikastosta ei lain mukaan voi seurata oikeutta vaadittuun vahingonkorvaukseen. Esimerkiksi arvonlisäveron osuuden vaatiminen saattaa joissain tapauksissa olla perusteetonta. Tilanteita arvioidaan aina tapauskohtaisesti, mutta edellä esitetyissä tapauksissa voi syyttäjä päätyä jättämään vaatimukset ajamatta.

Jos syyttäjä päättää jättää ajamatta asianomistajan vaatimuksen tämän pyynnöstä huolimatta, tulee siitä kirjallinen ilmoitus asianomistajalle. Tällöin asianomistajalla on oikeus ajaa vaatimustaan itse tai kääntyä oikeudellisen avustajan, esimerkiksi asianajajan, puoleen.