Asianajaja virkistäytyy

Otsikosta tulee mieleen kohuasianajaja, jonka virkistäytymisten jälkimainingit käytiin eri oikeusasteissa koko kansan viihteeksi. Tarkoitus ei ole kirjoittaa hänestä, vaan Meistä, LRHTO:n porukasta, joka virkistäytyi menneenä maanantaina lähes koko henkilökunnan voimin. Miten me asianajajat osaamme rentoutua vai osaammeko lainkaan? Puhummeko bussissa pykälistä, tuomioista, direktiiveistä ja täytäntöönpanosta vai löytyykö meistä myös se toinen puoli? Entä onko virkistäytymisellä mitään vaikutusta siihen, miten palvelemme omia asiakkaitamme? Eikö paras juristi ole kuitenkin se, joka ei irrottele lainkaan ja pysyy aina asiassa? Ensimmäinen oma kosketukseni asianajajien maailmaan tuli oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeen valmennuskurssin kautta. Kurssilla sattui tapaturma, jossa eräs tutkintoa halajava nuori mies jätti luentosalin taittuvan tuolin ja selkänojan väliin oman jalkansa niin, että koko auditorio täyttyi tuskahuudosta. Ja miten reagoi salissa valmennuskurssista vastannut luennoitsija? Kailotti mikrofoniin, että ”no niin, kuka tästä vahingosta nyt vastaa, kuka korvaa, kuka korvaa?” Sillä kerralla opeteltiin vahingonkorvausoikeuden perusteita. Eikä kukaan kysynyt siltä nuorelta mieheltä, että miten kävi, sattuiko. Tuolloin ajattelin, että tällaisia juristien sitten kuuluu olla, hahmottaa ympäröivä maailma juridisessa viitekehyksessä. Siirryttyäni itse työelämään opin pian, että vaikka asianajajan on tärkeää osata hahmottaa oikean elämän tapahtumien merkitys oikeusnormien soveltamisessa, yhtä tärkeää on osata hahmottaa asiakkaalle se kokonaistaloudellisesti järkevin ja toivotuin lopputulos. Siihen tarvitaan ajoittain kovan juridiikan ja oman ammattitaidon lisäksi ihmistuntemusta, sosiaalisia taitoja ja yhteistyötä saman toimiston asianajajien kesken. Sosiaaliset taidot ja kyky toimia yhdessä testattiin tämän vuoden LRHTO:n virkistyspäivänä Gustavelundissa, Tuusulanjärven kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Kohde oli mitä parhain. Soudimme Tuusulanjärvellä kirkkoveneillä, patikoimme, pidimme olympialaiset, saunoimme, söimme ja joimme. Sää ei ollut mitä parhain. Kastuin läpimäräksi jo ennen, kuin bussi oli Turusta lähtenyt aamulla kohti Tuusulaa ja seuraavaksi ei satanut, kun olimme takaisin Turussa illalla nukkumaanmenoaikaan. Sade ei kuitenkaan haitannut. Me onnistuimme nauttimaan päivästä ja ohjelmasta, yhdessä. Päivä todisti jälleen, että olemme yhteisö, joka on tiiviisti ja motivoituneesti hitsautunut yhteen. Päivän aikana ei työasioista puhuttu. Ja se jos mikä on tärkeää työyhteisössä, taito tulla hyvin toimeen myös muissa, kuin suoraan työn tekemiseen liittyvissä asioissa. Se takaa yhteistyön toimivuuden ja sitä kautta parhaan mahdollisen lopputuloksen suoraan asiakkaalle. Lasku asianajopalveluista tulee vain yhden asianajajan työstä. Todennäköisimmin taustalla vaikuttavat kuitenkin useammat aivot. Se on iso vahvuutemme, kilpailuvaltti, josta olemme ylpeitä. Taas ensi vuonna koko toimistomme on kiinni kokonaisen päivän. Silloin me nauramme, kannustamme, kisailemme ja vitsailemme. Yhdessä.