Asianajajapäivässä pohdittiin oikeusturvan haasteita tuomioistuinasioissa

Kristiina Hämäläinen

Blogit Oikeudenkäynnit ja riidanratkaisu

28.01.2025

Viime perjantaina Helsingin Kalastajatorpalla kokoontui 1500 oikeusalan ammattilaista ympäri Suomen. Kyseessä oli vuosittain järjestettävä Pohjoismaiden suurin oikeusalan tapahtuma, Asianajajapäivä. Myös meidän toimistomme moni asianajaja ja juristi osallistui tähän mielenkiintoiseen koulutus- ja verkostoitumispäivään.

Tänä vuonna Asianajajapäivän pääteemana oli jokaisen pääsy oikeuksiinsa. Teeman ympäriltä saimme kuulla monta mielenkiintoista ja ajankohtaista puheenvuoroa eri oikeudenalan toimijoilta.

Emeritusprofessori Tuula Linnan puheenvuoro aiheesta ”Rajaton pääsy käräjöimään?” oli erityisesti itselleni mielenkiintoinen, koska moni hoitamistani toimeksiannoista liittyy enemmän tai vähemmän erilaisiin tuomioistuinprosesseihin. Lähtökohtaisesti kaikilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on Suomessa laaja, lähes rajoittamaton oikeus saada riita-asiansa käsiteltäväksi käräjäoikeudessa. Vaikka kyseessä on laaja ”access to court”, kyse ei aina ole ”access to justice” -tilanteesta.

Esityksessä käsiteltiin muun muassa niitä tosiasiallisia riskejä, joita kantajalle ja vastaajalle aiheutuu heidän välisensä erimielisyyden käsittelystä käräjäoikeudessa. Tunnetuin ja ehkäpä isoin ”käräjöinnin” riskeistä on korkea kuluriski. Pelko kuluriskin toteutumisesta voi monesti olla esteenä nostaa kanne vireille ja viedä siis asiansa oikeuden eteen ratkaistavaksi. Kantajalla voi olla tosiasiallinen pelko siitä, että jutun hävitessään hänen maksettavaksi jäävät sekä omat että vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Hyvin usein tilanne on se, että riita-asian oikeudenkäyntikulut yhteensä ovat suuremmat kuin itse riita-asian intressi. Tilannetta ei helpota se, että oikeusturvavakuutusten korvausmäärät eivät useinkaan riitä kattavaan käräjöinnistä aiheutuvia asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

Oikeudenkäyntien pitkät kestot ja hitaus voivat olla monelle tosiasiallinen este lähteä käräjöimään. Oikeudenkäynnin pitkittyessä myös oikeudenkäyntikulut kasvavat. Samaan aikaan vastapuolena olevan osapuolen taloudellinen asema voi heiketä siinä määrin, että sen taloudelliset mahdollisuudet vastata oikeudenkäyntikuluista heikentyvät. Valitettava, mutta ei lainkaan epätavanomainen tilanne on se, kun itse riidan voittajasta tuleekin tosiasiallisesti taloudellinen häviäjä siitä syystä, että riidan häviäjä on oikeudenkäynnin aikana ajautunut maksukyvyttömäksi ja siten kyvyttömäksi suoriutumaan syntyneistä oikeudenkäyntikuluista.

Kuluriskin toteutumisen pelko on hyvin usein syynä sille, että monet käräjäoikeudessa vireillä olevat riita-asiat sovitaan ennen kuin käräjäoikeus antaa asiassa tuomionsa. Sovinto on monessa tilanteessa oikea ja tarkoituksenmukaisin tapa päättää riita-asia molempia osapuolia sitovalla tavalla. ”Access to justice”, eli luonnollisen- ja oikeushenkilön oikeus päästä oikeuksiinsa yhteiskunnassa ei kuitenkaan täysin toteudu silloin, jos sovinto tosiasiassa tehdään vain kuluriskin välttämiseksi.

Kristiina Hämäläinen