Asianajotoimiston kesä ja määräajat

Jyrki Prusila

Blogit

07.06.2022

Energiayhtiön yhtiöjärjestyksessä osakkeet jaettiin kahteen eri sarjaan hiukan sen mukaan, minkä tyyppisiä omistajia osakkaat olivat. Paperit oli laadittu huolella, ja tasapainoa kummankin osakesarjan omistajien välillä pidettiin pyhänä. Oli kesä kauan sitten ja puhelin soi: ”Luitteko Suomen ensimmäisestä julkisesta kombinaatiofuusiosta?” ”Kyllä.” ”Voitteko selvittää, syntyykö osakkeenomistajalle lunastusoikeus, jos eri osakesarjoja omistavat yhtiöt sulautuvat kombinaatiofuusiolla? Vastaus tarvitaan viiden päivän kuluessa.” Ei hätää, sillä miltei 100 vuotta voimassa ollut osakeyhtiölaki oli juuri uudistettu, ja tähänkin kysymykseen varmasti löytyy laista vastaus. Lämpötila ilmastoimattomassa konttorissa, hulppeassa huoneessa kaakeliuunin vieressä lähenteli 30 astetta.

Puhelin soi: ”Voitko selvittää, onko (kuvitteellisen Päijänteen) kunnan rakennustarkastajalla oikeus vaatia saunaan kiinteät palotikkaat? Hän lupasi tulla huomenna iltapäivällä uudestaan, ja jossain tästä asiasta on varmasti määrätty.” ”Kyllä, mutta sitten tuon kombinaatiofuusioasian selvittäminen venyy.” ”No ehdit varmaan molemmat, mutta soitan aamulla.”

Kolmas asia. Asiakkaan kilpailija oli lyöttäytynyt yhteen asiakkaan pienen osakkeenomistajan kanssa. Suunnitellussa enemmistöosakkeiden kaupassa tämä pieni osakkeenomistaja oli ilmoittanut lunastavansa myytävät osakkeet ja että rahoitus ei olisi ongelma. Asiakas kysyi, voisiko liiketoiminnan myydä yhtiöstä, jolloin se ei enää kiinnostaisi mahdollista lunastajaa ja sen taustalla olevaa tahoa. Aikaa olisi ruhtinaallisesti viikko. Vastaus kysymykseen oli heti mielessä, sillä arvioitavana oli tietenkin bulvaani vs. šikaani, mutta mielipide pitäisi kirjoittaa ja antaa lisäksi toimintasuositus.

Asianajajallakin on oikeus vuosilomaan ja monella on jopa harrastuksia, jotka nykyaikanakin vievät pois kaiken kommunikaation äärestä. Silloin on hyvä tietää, että asianajotoiminta on palvelubisnestä, jossa pyritään huolehtimaan siitä, että palvelu pelaa ja vastaukset voidaan antaa joskus armottomiltakin kuulostavissa määräajoissa. Parhaassa tapauksessa tällöin voi asiakkaalle syntyä myös mahdollisuus tutustua kokonaan uusiin ihmisiin. Aivan liian helposti velvollisuudentuntoiset asianajajat katsovat nimittäin olevansa moniosaajia ja hoitavansa toimeksiantoja itse parhaiten. Tosiasiassa joskus parhaimmalta yksinkertaisesti näyttää, jos kertoo, että talossa on erityyppisiä osaajia. Useimmille on selvää, että kysymys on liiketoimintaorganisaatiosta, jonka suorite loppujen lopuksi on tärkein riippumatta siitä, millä resursseilla se on syntynyt. Toki asiakkaat saavat vapaasti valita. Toiset haluavat asiakkaan hyvin tuntevan yhden kontaktin ja toiset taas mielellään tutustuvat uusiinkin ihmisiin.

Silloin kun kysymys ei ole tiukoista määräajoista, on jotenkin tullut tavaksi kyetä sopimaan projektien aikataulut siten, ettei osapuolten, kollegoiden ja heidän perheidensä suunnitelmia tarpeettomasti sotketa. Joskus tekisi mieli sanoa ulkomaiselle asiakkaalle, että ”in Finland we have this thing called ‘kesäloma’ which will ruin your schedule”. Tämä ei taida edes olla aivan vitsi, koska muutama vuosi sitten eräs newyorkilainen kollega palasi elokuussa asiaan ja kysyi, voitaisiinko projektia jatkaa, kun ilmeisesti suomalaiset ovat viettäneet kesälomansa. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Jos sopiminen ei auta, puhelinvaihteen tahaton ”Sorry we cannot reach him, he is wondering in Lapland” toimii varmasti.

Lainsäädäntö ei ole vielä tunnustanut kesälomia määräajoissa, ja niinpä kerrotaan esimerkiksi julkisia hankintoja kilpailutettavan kesäaikana tarkoitushakuisesti, mikä toki saattaa olla vain kilpailijoiden pahansuopaa ajattelua. Muistan myös vajaan 20 vuoden takaa tilanteen, jossa valtavassa projektissa viranomainen toimitti asiakirjat kommentoivaksi kesäkuun lopussa määräajalla 5.8., sillä tällöin he uusin voimin olisivat kovin halukkaita näkemään tarjoajien innovatiivisia ehdotuksia. Onneksi telefax oli keksitty ja saaristokaupassa pystyi tulostamaan rullallisen lämpöpaperia ja siitä maksoi mielellään enemmän kuin yhden arkin hinnan.

Mainitsemisen arvoisena poikkeuksena, joka kuitenkaan välttämättä ei johdu Suomen kesästä, on määräaika Kilpailu- ja kuluttajaviraston yrityskauppavalvonnassa. Joskus ilmoitus piti tehdä seitsemän päivän kuluessa sitovasta sopimuksesta, jolloin kesäkuun loppuun mennessä kokoon puristettavat kaupat piti ilmoittaa heinäkuun alussa. Vastaavasti viranomaisten 30 päivän määräaika alkoi tuolloin juosta. Onneksi nyt voi tällaisessa tilanteessa ilmoittaa KKV:lle kohteliaisuussoitolla, että vaikka kauppa on julkistettu, ilmoitus tullaan jättämään elokuun puolella, mistä ei liene haittaa.

Hoidetaan projektit siis maaliin nyt ennen kesää tai sovitaan aikatauluista. Samalla on mukava toivottaa hyvää kesää ja ehkä ei niin hikisiä iltoja, vaikka kaikki asiat luvataankin hoitaa.