Editiovaatimuksen yksilöinnistä

Edelle

Blogit

06.05.2016

Editio on prosessioikeuteen liittyvä termi, ja sillä tarkoitetaan asiakirjan esittämisvelvollisuutta. Tuomioistuimen on mahdollista määrätä oikeudenkäynnin toinen osapuoli tai kokonaan ulkopuolinen henkilö tuomaan asianosaisen riittävästi yksilöimä asiakirja tai esine tuomioistuimeen, mikäli asiakirjalla tai esineellä voi olla merkitystä asiassa todisteena.

Jotta henkilö voitaisiin velvoittaa tuomaan asiakirja tai esine tuomioistuimeen, tulee tuomioistuimelle esitettävän editiopyynnön olla riittävän yksilöity. Mikä sitten on riittävästi yksilöity vaatimus? Tähän emme saa vastausta laista taikka sitä valmistelevasta aineistoista.

Selvää on, ettei liian laveasti yksilöityä asiakirjaa tai esinettä voida velvoittaa tuomaan tuomioistuimeen jo ihan käytännön syistä. Tuomioistuimen tulee voida arvioida ennen päätöksentekoaan asiakirjan tai esineen merkitystä asiassa todisteena. Esittämiseen velvoitetun täytyy tietää tarkalleen mihin hänet on velvoitettu, sillä velvollisuuden täyttämisen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Viimekädessä ulosottoviranomaisen täytyy pystyä erottamaan tuomioistuimen päätöksestä ilmenevä asiakirja tai esine muista samankaltaisista kappaleista.

Kuinka editiovaatimuksen tulisi sitten käytännössä olla yksilöity, jotta tuomioistuin voisi hyväksyä sen ja editiovelvollisuus syntyisi? Mikäli kyseessä on asiakirja, tulee editiota vaativan esittää ensinnäkin todistusteema, johon liittyen hän vaatii asiakirjaa esitettäväksi todisteena. Lisäksi tulee ilmoittaa vähintään asiakirjan laji eli onko kyseessä esimerkiksi hallituksen kokouksen pöytäkirja tai sopimus sekä asiakirjan laadinnan ajankohta, joko tarkka päivämäärä tai vähintään jokin aikaväli asiakirjan tyypistä riippuen.

Siitäkin huolimatta, että laissa taikka muualla lainsäädäntöaineistossa ei mainita vaatimusta riittävästä yksilöinnistä, tuomioistuimet ovat suhtautuneet editiovaatimuksiin tiukasti ja usein editiovaatimukset eivät menestykään juuri riittävän yksilöinnin puutteen vuoksi. Vallitseva tila on hieman ongelmallinen, sillä oikeudenkäynnin perimmäinen tehtävä on totuuden selvittäminen. Jos editiovaatimukselta vaaditaan liian tarkkaa yksilöintiä, voi tärkeä todiste jäädä esittämättä ja pahimmassa tapauksessa asia ratkaistaan eri tavalla, kuin jos kyseinen todiste olisi ollut mukana ratkaisuaineistossa.

Mielestäni editiovaatimuksen tulee olla tarpeeksi yksilöity, jotta se on mahdollista panna viime kädessä täytäntöön ulosottovirnaomaisen toimesta. Tuomioistuimen tulisi kuitenkin tehdä tarkemmin punnintaa osapuolten intressien osalta ratkaistessaan editiovelvollisuutta koskevaa kysymystä ja kenties ottaa askel kohti hieman vapaampaa yksilöintivaatimusta.