Ennakkoperintö, suosiolahja vai jotakin muuta?

Matti Kökkö

Blogit

15.06.2021

Muistan, että asianajajapolun alkupuolella eräitä vaikeimmin avautuvia asioita olivat ennakkoperintö, suosiolahja ja ehkä erityisesti näiden käsitteiden välinen suhde. Ennakkoperintöä koskeva pohdinta tulee usein vastaan siinä yhteydessä, kun vanhemmat lahjoittavat omaisuuttaan lapselleen. Lahjakirjaan tehdään yleensä merkintä siitä, että lahjaa ei ole pidettävä saajansa ennakkoperintönä. Merkintää pidetään tarpeellisena, koska Perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan ”Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun.” Useimmiten asiakkaat haluavat, ettei lahjaa pidetä lahjansaajan ennakkoperintönä, ja tämän vuoksi lahjakirjassa on siis tarpeen kieltää lahjoituksen olevan ennakkoperintöä.

Tästä ajatus lähtee helposti kulkemaan siihen suuntaan, että koska lahjoitusta ei myöhemmin perinnönjaossa haluta otettavan huomioon, kyseinen lahjansaaja pääsee lähtökohtaisesti parempaan asemaan kuin muut perilliset. Tuntuisi, että tässä on kysymys lahjansaajan suosimisesta muiden perillisten kustannuksella. Onko siis niin, että kun kysymyksessä ei ole ennakkoperintö, niin sitten kysymyksessä on suosiolahja? Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 2 momentissahan määrätään, että pesän varoihin on lisättävä perittävän antaman ennakkoperinnön ohella jälkeläiselle, ottolapselle taikka tämän jälkeläiselle tai näiden puolisolle annettu sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Mennäänkö siis ojasta allikkoon, kun lahjakirjassa kumotaan ennakkoperintöolettama? Eikö se juuri osoita lahjansaajan suosimistarkoitusta?

Vastaukset löytyvät Perintökaaren systematiikasta. Ennakkoperintö ja suosiolahja eivät ole toistensa kääntöpuolia tai vastakohtia. Suosiolahjasta säännellään Perintökaaren 7 luvussa, jonka otsikko on ”Lakiosasta”. Lahjalla, joka sinänsä täyttäisi suosiolahjan kriteerit, on siis taloudellista merkitystä vain siinä tapauksessa, että lahjoitus loukkaa rintaperillisen oikeutta saada perittävän jälkeen vähintään lakiosansa eli puolet perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta. Perintökaaren järjestelmässä on siis ihan hyväksyttävää suosia elinaikana esimerkiksi yhtä lapsista kunhan se ei loukkaa muiden lapsien oikeutta lakiosaan. Testamentin osaltahan tilanne on aivan sama. Silloin suosiminen vain konkretisoituu vasta perittävän kuoleman jälkeen.

Ennakkoperinnöt ja suosiolahjat ovat perinnönjaoissa yleisimpiä riitaisuuksien aiheita. Niiden ennaltaehkäisemiseen on kuitenkin olemassa tehokas keino. Jos elinaikana on annettu perillisille lahjoja tai vaikkapa sallittu yhden perillisistä käyttävän korvauksetta jotakin omaisuutta, kannattaa laatia testamentti, jossa selkeästi ilmoitetaan, onko jokin etuus tarkoitettu ennakkoperinnöksi tai suosiolahjaksi. Jälkikäteisarvioinnissa pyritään aina saamaan selville lahjanantajan tarkoitus, joka on määräävä kriteeri. Kun se on testamentissa ilmoitettu, ei muille vaihtoehdoille käytännössä jää sijaa.