Esineiden internet ja yksi juridiikan näkökulma

Mikko Jalkanen

Blogit

10.09.2015

Internet of Things (IoT) on käsitteen ja ilmiön tasolla tehnyt tuloaan yritysten liiketoimintaan ja ihmisten ajatusmaailmaan jo jonkin aikaa. Yleensä terminä esiintyy joko teollinen internet tai esineiden internet riippuen lähinnä siitä, onko kyse yritysten välisestä tai teollisuudessa tapahtuvasta toiminnasta vaiko hieman arkisemmasta, tavallisten kuluttajalaitteiden ”älylaitteistumisesta”. Kyse ei kuitenkaan ole täysin uudesta ilmiöstä, sillä loppujen lopuksi puhutaan vain internetin käyttömahdollisuuksien laajenemisesta perinteisiä käyttöalustoja ja -tapoja laajemmalle.

Esineiden internetin esiinmarssi on tuonut mukanaan lukuisia kaupallisia mahdollisuuksia ja siltä odotetaan paljon varsinkin teollisuudessa eli teollisen internetin käsitteen puolella, jossa asiaan vihkiytyneiden yritysten sopimuskäytännöt ovat jo muotoutuneet tilanteeseen. Mutta kuten aina ennenkin, kykenee lainsäädäntö mukautumaan muutosvaatimuksiin vasta jälkikäteen, kun ilmiön mahdollisuudet ja rajoitteet on riittävällä tavalla tunnistettu. Kasvuyritysten ja innovaatioiden aikakaudella liiketoimintaympäristön muutos saattaakin esineiden internetin kohdalla olla niin ripeää, että perinteinen juridiikan säädösympäristö ei yksinkertaisesti jousta tilanteen edellyttämällä tavalla. Markkinoiden globaalisuus ei myöskään ole omiaan vauhdittamaan lainsäädännön kehitystä.

Tyypillisessä teollisen internetin sovelluksessa on yksinkertaistettuna kyse siitä, että jonkun laitteen, järjestelmän tai sovelluksen toimintaan liittyvää tietoa kerätään, käsitellään tai analysoidaan internetin välityksellä siten, että kohteen toimintaa ja valvontaa saadaan tavalla tai toisella tehokkaammaksi tai kerätty tieto auttaa kehittäjää tai käyttäjää parantamaan toimintaansa. Tällaisessa toiminnassa syntyy valtava määrä eri lähteistä peräisin olevaa tietomassaa, josta käytetään termiä big data. Tieto voi koskea jonkin laitteen toimintaa tehtaan tuotantolinjassa tai arkisemmin sitä, että jääkaappisi toimittaa mobiilisovellukseesi tiedon rasvattoman maidon akuutista loppumisesta. Yksi keskeisimmistä asianajajaa askarruttavista juridisista kysymyksistä onkin se, miten tällaista tietoa kohdellaan oikeudellisesta näkökulmasta.

Teollisessa toiminnassa syntyneeseen big dataan voi liittyä esimerkiksi kiistaa aineettomien oikeuksien omistuksesta tai käyttöoikeudesta, koska syntyneen tiedon omistusoikeus ei ole välttämättä selvää. Kun yhden osapuolen laite käsittelee toisen osapuolen toiminnasta syntyvää tietoa, on tätä tietoa koskeva ns. sopimukseton tilanne hankala, jos tieto osoittautuukin jälkikäteen arvokkaaksi tai synnyttää vastuita. Jos taas kyse on yksityishenkilön toiminnasta kerätystä tiedosta, kuten esimerkiksi älypuhelimen tai muun laitteen avulla toimivan urheilusuoritusta mittaavan sovelluksen keräämästä tiedosta tai henkilön sijaintia koskevasta tiedosta, joudutaan tietoa usein käsittelemään henkilötietona.  Henkilötietojen käsitteleminen taas tuo mukanaan yllättäviä vastuita ja velvoitteita.

Teollisen internetin maailmassa toimittaessa yrityksen on erityisen tärkeä ymmärtää kaikki big datan ulottuvuudet omien oikeuksien ja velvollisuuksiensa kannalta. Kuluttajiin kohdistuvassa esineiden internetiä hyödyntävässä bisneksessä taas korostuu usein paradoksi tietojen jakamisen ja yksityisyyden välillä. Vaikka ihmiset tuntuvat jakavan tietoja itsestään internetissä erilaisten sovellusten avulla entistä avoimemmin, on henkilötiedoksi luokiteltavan ja vastuullista käsittelyä edellyttävän big datan määrä suuressa kasvussa. Yksityishenkilöiden suhtautuminen yksityisyyttään koskevaan tietoon vaihtelee suuresti ja on hyvä muistaa, että yritykselle voi syntyä huomaamatta henkilötietorekisteri.

Teollisen internetin ilmiöt eivät ole vielä yltäneet lainsäädäntöön saakka eikä niitä koskevia riitoja ole juurikaan ratkottu ainakaan yleisissä tuomioistuimissa. Varmaa kuitenkin on, että tiedon määrän – ja ehkä myös arvon – lisääntyessä törmätään yhä useammin ristiriitaisiin tilanteisiin. Yhdelle arvokas tieto on usein toiselle täysin arvoton, mutta se voi silti olla toisen omaa.