Henkilöverotus kansainvälisissä tilanteissa

Edelle

Blogit

20.02.2015

Yhä useampi suomalainen tulee jossain vaiheessa elämäänsä asumaan tai oleskelemaan Suomen rajojen ulkopuolella. Yleisen vapaan liikkuvuuden ja globalisoitumisbuumin innoittama ulkomaille lähtijä ei kuitenkaan välttämättä osaa etukäteen ennakoida, millainen vaikutus ulkomailla oleskelulla tulee olemaan hänen henkilökohtaiseen verotukseensa. Olen itsekin asunut opintojeni vuoksi useamman vuoden ajan ulkomailla ja siten joutunut pohdiskelemaan aihetta varsin konkreettisella tasolla. Myös nykyisessä työssäni olen tutkinut asiaa mm. tilanteessa, jossa työnantaja halusi laajentaa toimintaansa ulkomaille. Seuraavana muutamia todellisia esimerkkejä ulkomailla oleskelevien suomalaisten kohtaamista pulmatilanteista.

Eräs opiskelutoverini oli kotoisin Suomesta, asui opiskelujensa aikana itseni tavoin Ruotsissa ja työskenteli samalla Tanskassa. Vuoden sisään mahtui myös pitkiä oleskelujaksoja Suomessa työskennellen. Hän joutui miettimään, säilyykö Suomella verotusoikeus kaikkiin tuloihin koko opiskelujen ajan? Entä olisiko Ruotsi oikeutettu verottamaan joitakin vai kenties kaikkia tuloja? Miten puolestaan Tanskassa työskentely vaikuttaa kokonaisuuteen?

Päänvaivaa aiheutti myös tilanne, jossa ulkomailla asuja ei osannut itsekään arvioida, missä hänen pysyvä asuinpaikkansa todellisuudessa sijaitsi, sillä koteja oli useassa eri maassa ja niissä vietetty aika jakautui hyvin tasaisesti. Välillä töitä tehtiin molemmissa valtioissa ja toisinaan vain toisessa. Mihin valtioon verot tulisi tässä tilanteessa maksaa? Mitä seurauksia puolestaan on, jos tilapäiseksi suunniteltu muutaman kuukauden oleskelu vaihtuukin pysyväksi muutoksi oleskeluvaltioon? Entä miten menetellään tilanteessa, jossa suomalainen työnantaja lähettää työntekijän työskentelemään pidemmäksi aikaa ulkomaille?

Pääsäännön mukaisesti Suomessa asuvat ovat Suomessa verovelvollisia Suomesta ja muualta saamastaan tulosta. Tätä kutsutaan yleiseksi verovelvollisuudeksi. Ulkomailla asuvat puolestaan ovat Suomessa verovelvollisia vain Suomesta saadusta tulosta, eli rajoitetusti verovelvollisia. Yksinkertaiselta kuulostava yleiseen ja rajoitettuun verovelvollisuuteen perustuva raja on kuitenkin käytännössä vaikea määrittää, kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat. Ulkomaille asettuvaa Suomen kansalaista pidetään pääsääntöisesti yleisesti verovelvollisena muuttovuoden ja kolmen seuraavaan vuoden ajan. Oleskeluvaltio usein kuitenkin katsoo jo noin puolen vuoden oleskelun jälkeen henkilön olevan puolestaan yleisesti verovelvollinen oleskeluvaltiossa. Käytännössä tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa sekä Suomi että oleskeluvaltio katsovat olevansa oikeutettuja verottamaan henkilöä yleisesti verovelvollisena.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Suomi on solminut kansainvälisiä verosopimuksia useiden vieraiden valtioiden kanssa. Verosopimuksilla rajoitetaan Suomen verotusoikeutta sekä yleisesti verovelvollisten että rajoitetusti verovelvollisten osalta. Pelkkä Suomen lain tulkitseminen ennen ulkomaille lähtöä ei siis kaikissa tapauksissa anna kattavaa kuvaa verovelvollisuuden syntymisestä, vaan ulkomaille lähtijän tulisi tutustua myös mahdolliseen voimassaolevaan verosopimukseen, jotta yllättäviin tilanteisiin voidaan paremmin varautua.