Joulusatu

Edelle

Blogit

19.12.2017

Ja tapahtui niinä päivinä, että Suomen eduskunta päätti kumota työsopimuslain työehtosopimuksen yleissitovuutta koskevan pykälän. Samalla päätettiin kumota työsopimuslain työsopimuksen irtisanomista ja purkamista koskevat ehdot.

Kun työehtosopimukset eivät enää määränneet mistään, olivat kaikki vapaita sopimaan työehdot haluamallaan tavalla. Myös työnantajalle syntyi oikeus päättää työsuhde heti, kun sen sopivaksi katsoi.

Siihen saakka työsuhteiden ehdot olivat määräytyneet lähes täysin yleissitovan työehtosopimuksen perusteella, riippumatta yrityksen koosta ja muista erityispiirteistä. Työehtosopimuksissahan oli mitä ihmeellisimpiä tulkintoja, poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia. Ehtoja, joita työnantajat eivät voineet ilman eritysasiantuntijoiden pitkiä taustamuistioita soveltaa päivittäisessä johtamisessaan. Kieli ja säännökset olivat niin sokkeloisia, etteivät laatijatkaan enää tienneet, mitä ne tarkoittivat. Kaikki pyyhittiin kerralla pois.

Jäljellä oli vapaus. Sopimusvapaus. Miten alkoivatkaan toimia työmarkkinat, kauppapaikka, jossa työnantajat pyrkivät ostamaan työtä mahdollisimman halvalla ja työntekijät pyrkivät myymään sitä taas mahdollisimman kalliilla?

Työttömyys hävisi

Yrittäjät, jotka olivat pelänneet ensimmäisen työntekijänsä palkkaamista, uskaltautuivat kokeilemaan työnantajana toimimista. Moni palkkasi heti lain voimaan tultua ensimmäisen työntekijänsä. Palkkaamisesta oli tullut helppoa, kun epäsopivan työntekijän saattoi irtisanoa ilman erityisiä perusteita. Ensimmäisen työntekijän palkka ja muut työsuhteen ehdot oli mahdollista sopia vapaasti ja juuri siten, kuin työnantajalle ja tekijälle kulloinkin sopi.

Hyviä tekijöitä oli ollut työelämän ulkopuolella ja tärkeää työtä oli ollut tekemättä. Näitä voitiin nyt ryhtyä käyttämään, kun palkka ja työkuorma olivat sopivia sekä tekijälle että teettäjälle. Useista itsensä työllistävistä yrittäjistä tuli muutaman hengen yrityksiä ja monet kasvoivatkin yllättäen räjähtäen, kun yhdessä tekeminen kasvatti hyvinvointia, luovuutta ja siten lopulta tuottavuutta. Työtaakka helpottui ja yksinyrittäjän olo keveni.

Jokainen sai ansionsa mukaan

Työnantajat alkoivat maksaa palkkaa tuottavuuden ja ansioiden mukaan. Tehtiin työtä, eikä vain käyty siellä.  Tuottavaa ja tehokasta työtä palkittiin paremmin, vaikka työntekijä käytti aikaansa vähemmän. Se lisäsi perheiden ja siten koko yhteiskunnan kokemuksellista hyvinvointia.

Ansiota saatiin monenlaista. Nekin, joiden työ- ja toimintakyky ei vastannut poistuneiden yleissitovien työehtosopimusten alinta palkkaluokkaa, pääsivät vihdoin työhön, kun palkkaa oli mahdollista maksaa suorituksen mukaan.

Kaikki työnantajat eivät toki tässä pärjänneet ja hekin saivat mitä tilasivat. Nimittäin se pomo, joka irtisanoi lain voimaan tultua sairastelevat ja raskaana olevat työntekijät, saattoi huomata, että puolen vuoden sisällä ne parhaatkin tyypit olivat löytäneet uutta työtä.  

Aitoja kohtaamisia -ihmisyyttä

Työntekijän ja työnantajan väliltä poistui pakko, joka velvoitti työnantajan pitämään työntekijän töissä lähes kaikissa olosuhteissa. Niinpä työntekijäkin joutui ansaitsemaan työpaikkansa aidosti joka päivä. Työnantajahan on joutunut ansaitsemaan hyvät työntekijänsä aina. Vastalahjaksi työntekijä sai varman tiedon siitä, että työnantaja haluaa aidosti hänen olevan töissä. Jokainen tiesi olevansa tarpeellinen ja hyväksytty. Tällä oli dramaattinen vaikutus koko yhteiskuntaan. Kateus ja pelko hävisivät, kun taustalla ei ollut pakkoa tai velvoitetta vaan aito tahto yhdessä tekemiseen. Enää ei ollut kysymystä siitä, oliko luottamus ja arvostus työnantajan ja työntekijän välillä aitoa tai olemassa.

Jatkuvat YT-kierrokset eivät olleet ahdistamassa ja viemässä pelkääviä työntekijöitä työterveyden asiakkaiksi ja ennenaikaiselle eläkkeelle. Suurin merkitys, jonka päätös sai aikaan, olikin taloudellisesti mittaamaton. Seurannaisvaikutukset koko yhteiskuntaan olivat dramaattiset, kun jäljellä olivat aito arvostus, luottamus ja välittäminen työstä, työpaikasta ja työyhteisöstä.

Ja mitä tapahtui AY-järjestöille

Työelämän ehtojen parantaminen ei ollut valmis. Kun siihen ei ollut käytössä sopimuspakkoa ja yksityiselle ulkoistettua lainsäädäntöoikeutta, oli ammattiyhdistysliike oikean työn edessä. Ja vuosikymmenien kokemus ja osaaminen työelämästä valjastettiin aidosti hyödylliseen käyttöön.

Kävi nimittäin niin, että työnantajat kilpailivat siitä, kenellä oli paras henkilöstöpolitiikka ja kuka sai siten parasta henkilökuntaa. Oli tärkeää, että työnantajat saattoivat osoittaa, miten vähäistä heidän henkilöstönsä vaihtuvuus oli. Yritykset tilasivat käyttöönsä sopimuksia, joissa yrityskohtaisesti räätälöitiin digitaalisuutta hyödyntäen palkitsemisjärjestelmiä. HR-osaamisen merkitys nousi uudelle tasolle ja vapaat mahdollisuudet loivat innovatiivisia ratkaisuja yritysten pyrkiessä pitämään henkilöstön tyytyväisenä. Kaikki voittivat.

Vielä tapahtui paljon muuta hyvää. Kun huomattiin, että muutaman olennaisen, mutta auttamattomasti vanhentuneen pykälän poistaminen johti odottamattomaan hyvään, viisas eduskunta ryhtyi rohkeasti ja aidosti purkamaan muutakin sääntelyä. Ei aikaakaan, kun sosiaalisten etuuksien viidakko voitiin purkaa ja korvata yksinkertaisemmalla järjestelmällä. Ja paljon muuta.  

Niin eli rohkeana, viisaana ja ennen kaikkea tyytyväisenä Suomen onnellinen kansa jälleen seuraavat sata vuotta.

Siunattua joulujuhlaa!