Kannattaako sopimukseen valita riidanratkaisufoorumiksi välimiesmenettely vai yleinen tuomioistuin?

Annika Sauren

Blogit Oikeudenkäynnit ja riidanratkaisu

29.11.2022

Yhteistyön alkaessa ja kuumimpien sopimusneuvottelujen ollessa käynnissä ei välttämättä tule ajatelleeksi tilannetta, jossa osapuolten välillä kaikki ei mene kuin Strömsössä. Kukaan tuskin ehdoin tahdoin haluaa riidellä. Riidanratkaisulausekkeeseen olisi kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota, jotta mahdollisten erimielisyyksien ilmaantuessa on selvää, millä menettelyllä riidellään. Sopimuksen riidanratkaisulauseke löytyy yleensä aivan sopimuksen lopusta, ja se alkaa monesti sanoin: ”tästä sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan…” joko yleisessä tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä. Asianosaisilla on monissa kaupallisissa sopimuksissa vapaus valita, haluavatko he mahdollisessa konfliktitilanteessa saattaa asian ratkaistavaksi käräjäoikeuteen vai välimiesmenettelyyn. Välimiesmenettely onkin vaihtoehto riidanratkaisulle dispositiivisissa asioissa, eli asioissa, joissa sovinto on sallittu.

Kuten toimistomme asianajaja Kristiina Hämäläinen hiljattain blogikirjoituksessaan korosti, sopiminen on yleensä osapuoliystävällisin tapa ratkoa ilmenneet vastakkaisuudet. Joskus näkemyserot kuitenkin kärjistyvät ja apuun tarvitaan ulkopuolinen riidanratkaisija. Mikä tällöin olisi optimaalisin foorumi ratkaista riidat – välimiesmenettely vai käräjäoikeus?

Yhtenä ehdottomana etuna välimiesoikeuden antamassa tuomiossa käräjäoikeuden päätökseen nähden on sen lopullisuus ja välitön täytäntöönpanokelpoisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että toisin kuin käräjäoikeuden tuomiosta on mahdollista valittaa hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen, välitystuomioon ei pääsääntöisesti voida hakea muutosta. Toisin sanoen riitely yleensä loppuu välimiesoikeuden tuomioon. Lisäksi välimiesmenettelyn etuna on sen kansainvälinen täytäntöönpanokelpoisuus. Esimerkki: suomalaisen yhtiön ja yhdysvaltalaisen yhtiön välisessä sopimuksessa voidaan sopia, että riidat ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa Suomessa. Mikäli näiden yhtiöiden välillä tulisi riitaa suomalaisen yhtiön lähettämän laskun summasta, käsiteltäisiin se osapuolten sopiman mukaisesti käräjäoikeudessa Suomessa. Kuvitellaan, että oikeutta asiassa käytäisiin kaksi vuotta, jonka jälkeen asiassa saadaan vihdoin lopullinen tuomio. Tämän jälkeen asia pysähtyy uudelleen täytäntöönpanon ongelmallisuuteen – Yhdysvaltojen ja Suomen välillä ei näet ole sopimusta tuomioiden kahdenvälisestä tunnustamisesta, joten mikäli yhdysvaltalaisyhtiö ei edelleenkään laskua suorita, tuomio on tunnustettava Yhdysvalloissa omassa prosessissaan – mikäli yhdysvaltalaisella yhtiöllä ei satu olemaan Suomessa täytäntöönpanokelpoista omaisuutta. Jos taas samassa asiassa olisi annettu välimiesmenettelyssä tuomio, liikkuisi se rajojen yli ja päinvastoin kuin asiassa yleisessä tuomioistuimessa annettu tuomio, olisi se myös Yhdysvalloissa suoraan täytäntöönpantavissa. Käytännöllistä, eikö?

Edellä mainostetun ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden lisäksi lienee selvää, että välimiesmenettely on usein myös yleistä oikeudenkäyntiä nopeampi prosessi. Esimerkiksi Keskuskauppakamarin sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä tuomio on annettava korkeintaan yhdeksässä kuukaudessa ja nopeutetussa menettelyssä vain kolmessa kuukaudessa. Tämä on melkoinen ero verrattuna yleisten tuomioistuinten joskus jopa vuosissa laskettaviin käsittelyaikoihin, ainakin milloin asiassa päädytään ensimmäisen saadun tuomion jälkeen edelleen valittamaan. Lisäksi yleisissä tuomioistuimissa käsittely on pääsääntöisesti julkista. Esimerkiksi liikesalaisuudet saa suojattua, mutta yleensä asian osapuolet ovat silti julkisia. Välimiesmenettely on taas lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan salaista.

Kaikkien näiden välimiesmenettelyn eduksi lausuttujen näkökohtien jälkeen lukijan huulilla varmasti on kysymys siitä, mitä tällainen ”lysti” kustantaa. Monesti tuodaan esille, että yleisen tuomioistuinkäsittelyn edullisuus on etu välimiesmenettelyyn nähden. Edullisuus on kuitenkin suhteellinen käsite ja riidanratkaisussa menettelylle määräytyvä lopullinen hintalappu on monen tekijän summa. Pääsääntö riita-asioissa on, että hävinnyt osapuoli maksaa myös jutun voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut, jollei toisin ole sovittu. Tätä periaatetta noudatetaan myös välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettelyn kustannuksia yleiseen tuomioistuimeen verrattuna nostaa välimiesoikeuden palkkio. Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan sivuilla on laskuri, jonka avulla voi arvioida välimiesoikeuden mahdollisia kustannuksia Suomessa. Menettelyn kulut riippuvat kuitenkin välimiesten määrästä, riidan arvosta sekä valitusta välimiesmenettelyinstituutista.

Käytän esimerkkinä edellä mainittua velkariitaa suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yhtiön välillä. Mikäli velan yhteismäärä olisi 100.000,00 euroa, Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan hallinnointimaksu on 4500 euroa ja yhden välimiehen kokoonpanossa välimiehen palkkio on riidan monimutkaisuudesta riippuen 5665–17 000 euroa. Yleisesti ottaen välimiehen palkkio määräytyy haarukan mediaanin mukaan, ellei asia ole esimerkiksi erityisen monimutkainen tai vaadi välimieheltä erityistä asiantuntemusta. Toisaalta välimiesmenettelyn kustannuksia harkittaessa on otettava huomioon myös se, että usein asianajokustannukset ovat pienemmät, kun prosessi itsessään on lyhyempi. Vaikka välimiesmenettelyssä on edellä mainitut etunsa, on kuitenkin tapauskohtaisesti aina harkittava, mikä on juuri kyseisessä tilanteessa tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Suositeltavaa onkin pyytää oikeudelliselta asiantuntijalta näkemystä parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.