Kansainvälisen aviovarallisuusoikeuden villi länsi

Suomalaiset solmivat Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 lähes 4.300 avioliittoa, joissa Suomessa vakituisesti asuva Suomen kansalainen meni ulkomaan kansalaisen kanssa naimisiin. Vastaavasti samaa sukupuolta olevien kansainvälisiä avioliittoja solmittiin yhteensä 80. Tällaisiin sekä sellaisiin liittoihin, joissa puolisot ovat asuneet liittonsa aikana useammassa maassa tai heillä on varallisuutta ulkomailla, sovelletaan kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä. Aviovarallisuusoikeus tulee erottaa perintöoikeudesta ja perintökaaren säännöksistä. Aviovarallisuusoikeus koskee aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Jos kansainvälinen liitto alkaa rakoilla ja päädytään riitelemään suhteen varallisuuskysymyksistä, sen lopputulos voi olla osapuolten vaikeasti ennakoitavissa, sillä valtiot soveltavat lähtökohtaisesti omia lainvalintanormejaan. EU:n aviovarallisuusasetus ja parisuhdevarallisuusasetus astuivat voimaan 29.1.2019. Asetuksen tarkoituksena oli määritellä, minkä valtion lakia sovelletaan kansainvälisiin aviovarallisuussuhteisiin, millä tuomioistuimella on toimivalta käsitellä aviovarallisuutta koskevia kysymyksiä ja taata, että jäsenvaltioissa tunnustetaan ja pannaan tehokkaasti täytäntöön myös muissa jäsenvaltioissa tehdyt aviovarallisuutta koskevat viranomaisten päätökset. Aviovarallisuusasetus ja parisuhdevarallisuusasetus eivät kuitenkaan ole universaaleja, vaan niitä sovelletaan 18:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Sovellettava laki Jos lainvalintasopimusta ei ole tehty, lähtökohtana kansainvälisissä avioliitoissa on avioliittolain mukaan se, että aviovarallisuuteen sovelletaan sen maan lakia, jossa puolisoiden ensimmäinen yhteinen kotipaikka avioitumisen jälkeen on. Sovellettava laki saattaa kuitenkin muuttua liiton jatkuessa, jos puolisot muuttavat toiseen valtioon. Puolisot voivat myös yhdessä sopia avioliittoon sovellettavasta laista eli tehdä lainvalintasopimuksen. Lainvalintasopimukselle on asetettu aineellista ja muodollista pätevyyttä koskevia sääntöjä, joita on noudatettava, jotta se voitaisiin toisissa jäsenvaltiossa tunnustaa tai julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi.  Avioliittolain mukaan valittavina on joko sellaisen valtion laki, jossa molemmilla tai toisella puolisolla on kotipaikka sopimuksen tekohetkellä tai jonka kansalainen toinen tai molemmat puolisoista on. Jos puolisot ovat muuttaneet, myös sen valtion laki, missä kummallakin puolisolla oli viimeksi kotipaikka, voidaan sopia sovellettavaksi. Vaihtoehtoja on siis monia, ja valtioiden aviovarallisuutta koskevat säädökset saattavat poiketa toisistaan huomattavastikin. Toimivaltainen tuomioistuin Toimivaltakysymys määrittää sen, minkä valtion tuomioistuimessa aviovarallisuussuhteita koskevat riidat voidaan tutkia. Käytännössä ilman puolisoiden tekemää sopimusta toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan aviovarallisuutta koskevat kysymykset, on lähtökohtaisesti puolisoiden yhteisen asuinpaikkavaltion, puolisoiden viimeisen yhteisen asuinpaikkavaltion, vastaajan asuinpaikkavaltion tai puolisoiden yhteisen kansalaisuusvaltion tuomioistuin, jos avioeroasia on samaisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä. Jos avioeroa koskeva asia on vireillä jossain muussa kuin edellä mainituissa tuomioistuimissa, voi toimivaltuus edellyttää aviovarallisuutta koskevissa kysymyksissä sopimuksen tekemistä. Joissain tapauksissa tällaisellekin sopimukselle on asetettu muotovaatimuksia. Jos avioeroasiaa ei ole käsiteltävänä, niin asiassa toimivaltainen tuomioistuin määräytyy muilla perusteilla. Huomionarvoista on, että aviovarallisuussuhteeseen sovellettava laki voi olla eri valtion kuin minkä valtion tuomioistuimessa aviovarallisuutta koskeva asia on käsiteltävänä. Edelleen avioehtoon ja erilaisiin aviovarallisuutta koskeviin sopimuksiin saatetaan avioliittoa solmittaessa suhtautua tietyllä varauksella. Sopimuksen esiintuominen saatetaan kokea epäluottamuslauseena ja loukkaavana. Ottaen huomioon, että edellä esitetty koskee vain lähtökohtia, joihin on olemassa lukuisia poikkeuksia, voivat riitojen lopputulokset olla puolisoille hyvinkin yllättäviä. Näenkin aviovarallisuutta koskevan sopimuksen vain järkevänä aviovarallisuussuhdetta koskevana työkaluna, joka helpottaa myös asianosaisia siinä vaiheessa, kun kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä. Jos tarvitset lainopillisia neuvoja tai asiakirjoja esimerkiksi aviovarallisuutta koskevissa asioissa, ota rohkeasti yhteyttä asiantunteviin juristeihimme!