Karkaamisesta ja määräpäivistä

Edelle

Blogit

16.02.2016

Vangin karkaaminen on Suomessa rikos toisin kuin suuressa osassa Euroopan maita, mukaan lukien muun muassa naapurimaamme Ruotsi. Opiskeluajoiltani 1980 luvulta on jäänyt mieleen oikeuspoliittinen keskustelu, joka vahvasti pyrki siihen, että kyseinen menettely tulisi dekriminalisoida. Perusteena oli paitsi kansainvälinen vertailu, niin myös se, että keskustelijoiden näkemyksen mukaan ihmisellä on luontainen voimakas vapauden kaipuu ja näin muodoin karkaaminen tai sen yrittäminen on luonnollista ja jopa vangin perusoikeus.

Inhimillistä karkaamista tai sen yritystä on muunkinlaista, jota esiintyy mm. tulitikkuja lainattaessa. Vieläpä voimme tarkastella erityisen lainalaista karkaamista. Asuinpaikkamme maapallo on niin omapäinen, ettei se suostu kiertämään aurinkoa tasan 365 päivässä, vaan käyttää siihen aikaa noin kuusi tuntia enemmän. Kuten tunnettua, tästä johtuen lisäämme pääsääntöisesti neljän vuoden välein kalenteriimme ylimääräisen päivän. Onpa hienoa saada ylimääräisiä päiviä! Toisaalta olen lukenut jostakin, että kun tätä karkausvirhettä aikanaan vielä hienosäädettiin siirtymällä Juliaanisesta kalenterista Gregoriaaniseen, – toimenpide aiheutti useiden päivien eteenpäin hyppäämisen kalenterissa – Englannissa olisi järjestetty mielenosoituksia, jossa vaadittiin menetettyjä päiviä takaisin. Eikä tässä vielä kaikki, vaan maapallo on niin oikukas, että sen pyörimisnopeuden vaihtelut aiheuttavat tarpeen lisätä kellonaikaan silloin tällöin ylimääräisiä karkaussekunteja. Älkää siten ihmetelkö, jos kellonne joskus tuntuu jätättävän.

Pallon pyörimisessä on kysymys luonnonlaista. Yhteys säädettyyn lakiin ilmenee kouriintuntuvasti esimerkiksi silloin, kun jättää ensi viikolla tulevan ylimääräisen päivän huomioimatta laskettaessa määräpäivää hovioikeusvalitusta jätettäessä!