KKO 2023:8 – Tavaramerkin haltija oli vastuussa tavaramerkeillään varustetun tuotteen aiheuttamasta vahingosta

Korkeimman oikeuden melko tuoreessa ratkaisussa KKO 2023:8 oli kyse tuotevastuusta ja siitä, oliko tavaramerkin haltija vastuussa tuotevahingosta, vaikka se ei ollut valmistanut tuotetta. Tapauksessa Philips- ja Saeco-tunnuksilla varustettu kahvinkeitin oli ostopäivän jälkeisenä päivänä aiheuttanut tulipalon. Kahvinkeittimessä ja sen pakkauksessa olleet tunnukset olivat yritys A:lle rekisteröityjä tavaramerkkejä, ja kahvinkeittimen oli valmistanut A:n tytäryhtiö. Vakuutusyhtiö oli korvannut kuluttajalle tulipalosta aiheutuneen vahingon kotivakuutuksen perusteella, ja se vaati A:lta korvausta tuotevahingosta. A kiisti kanteen vedoten muun muassa siihen, ettei se ollut valmistanut kahvinkeitintä, eikä se ollut markkinoinut kahvinkeitintä Suomessa, joten se ei ollut vastuussa vahingosta.

Asiassa oli kysymys ensinnäkin siitä, oliko A markkinoinut sen tavaramerkeillä varustettua kahvinkeitintä omanaan tuotevastuulain mukaisella tavalla ja toiseksi, mitä markkinoinnilla tarkoitetaan. Nimittäin tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuotevastuulain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on sillä, joka on markkinoinut vahinkoa aiheuttanutta tuotetta omanaan, jos tuote on varustettu hänen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan.

Käräjäoikeus katsoi, että A oli markkinoinut tavaramerkeillään varustettua kahvinkeitintä Suomessa. Näin ollen A oli vastuussa tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuneesta vahingosta. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi kanteen. Hovioikeuden mukaan oli jäänyt näyttämättä, että A olisi markkinoinut tuotetta omanaan Suomessa, joten A ei ollut vastuussa tuotevahingosta. Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa, ja korkein oikeus pyysi asiassa ennakkoratkaisun unionin tuomioistuimelta.

Korkeimman oikeuden esittämä ennakkoratkaisupyyntö koski sitä, edellyttääkö tuotevastuudirektiivi, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan, esiintyy lisäksi jollakin muulla tavalla tuotteen valmistajana, jotta tämä taho on vastuussa tuotevahingosta. Tuotevastuudirektiivin 1 artiklan mukaan valmistaja vastaa vahingosta, joka aiheutuu hänen tuotteensa puutteellisesta turvallisuudesta. Lisäksi direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan valmistajalla tarkoitetaan muun muassa sitä, joka varustamalla tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan esiintyy tuotteen valmistajana. Korkein oikeus katsoi, että tämä direktiivin määritelmä valmistajasta oli tulkinnanvarainen.

Unionin tuomioistuin antoi ratkaisun ennakkoratkaisupyyntöön tuomiolla C-264/21. Tuomioistuin vastasi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisukysymykseen kieltävästi eli tuotevastuudirektiivissä tarkoitettu valmistajan käsite ei edellytä, että se, joka on varustanut tuotteen tai sallinut sen varustamisen esimerkiksi tavaramerkillään, myös jollakin muulla tavalla esiintyy tuotteen valmistajana. Unionin tuomioistuin siis katsoi, että pelkästään tuotteen varustaminen tavaramerkillä johtaa siihen, että tavaramerkin haltijaa pidetään ”valmistajana” direktiivin tarkoittamalla tavalla, ja haltija voi siten myös joutua vastuuseen tuotteen aiheuttamista vahingoista.

Korkeimman oikeuden mukaan kansallisen tuomioistuimen tulee tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle tuotevastuudirektiivin tarkoituksen ja sanamuodon mukaisesti. Korkein oikeus päätyi lopulta siihen, että tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen markkinoinnin käsite on merkityssisällöltään laaja, ja se kattaa erilaiset toimenpiteet, joilla yritysten tarkoituksena on edistää tuotteidensa myyntiä. Korkein oikeus totesi, että markkinointia on jo se, että tuotteeseen liitetään yleisesti tunnettu tavaramerkki. Näiden seikkojen perusteella korkein oikeus katsoi, että A on markkinoinut kahvinkeitintä omanaan, ja A on vastuussa aiheutuneesta vahingosta tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla sillä edellytyksellä, että myös muut korvausvastuun edellytykset täyttyvät.

Ratkaisun valossa on selvää, että pelkkä tavaramerkki tuotteessa voi johtaa tavaramerkin haltijan korvausvastuuseen, mikäli tuotteesta aiheutuu vahinkoa. Tavaramerkin haltijoiden onkin hyvä tiedostaa, että mikäli he sallivat tavaramerkkiensä käytön tuotteessa, he voivat joutua vastuuseen tuotevahingoista, vaikka he eivät itse olisi tuotteen valmistusprosessissa millään tavalla mukana.

Christel Vialén