Konkurssipesän haltuunotto – tietoa konkurssimenettelyn alkuvaiheesta

Konkurssi tarkoittaa velallisen kaikkia velkoja koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä, jossa velallisen omaisuus realisoidaan eli muutetaan rahaksi, ja varat käytetään velkojen eli konkurssisaatavien maksamiseen. On huomattava, että konkurssiin voidaan asettaa yritysten lisäksi myös luonnollinen henkilö, yhteisö taikka säätiö. Sen sijaan esimerkiksi valtiota, kuntaa, kirkkoa ja näiden yhteistoimintaelimiä tai vastaavia ei voida asettaa konkurssiin.

Vuonna 2022 aikavälillä tammikuu-kesäkuu asetettiin konkurssiin 1 092 yritystä. Vuonna 2023 konkurssien määrä samalla aikavälillä oli 1 325. Määrä kasvoi siis yli 20 prosentilla. Tilastokeskuksen mukaan pelkästään lokakuussa 2023 pantiin vireille 269 konkurssia, joka on määrältään suurin kymmeneen vuoteen. Marraskuussa vireille pantiin jo 345 konkurssia. Yhteensä vuonan 2023 konkurssiin haettiin yhteensä 3 293 yritystä, mikä on määrällisesti suurin 25 vuoteen. Konkurssien lukumäärä on siten ollut viime vuonna suurempi kuin esimerkiksi vuonna 2009 finanssikriisin aikaan.

Yritys haetaan ja asetetaan konkurssiin tuomioistuimen päätöksellä. Edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön, eikä maksukyvyttömyys ole vain tilapäistä. Hakemuksen konkurssiin asettamisesta voi tehdä sekä velallinen että velkoja. Maksukyvyttömyyden arvioinnilla on erityisesti merkitystä siinä tilanteessa, jos velkoja on hakemassa velallista konkurssiin. Hakemus toimitetaan siihen käräjäoikeuteen, jonka tuomiopiirissä velallisen yleinen oikeuspaikka on. Tuomioistuin määrää konkurssimenettelyn alussa pesänhoitajan, jonka tulee ottaa konkurssipesään kuuluva omaisuus viivytyksettä haltuunsa. Konkurssipesän omaisuutta haltuun ottaessa pesänhoitajalla on oikeus saada tarvittaessa poliisilta poliisilain 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettua virka-apua.

Konkurssimenettelyissä noudatettava laki on Konkurssilaki (KonkL). Kun pesänhoitaja ryhtyy ottamaan konkurssipesän omaisuutta haltuun, tulee velallisen edustajan myötävaikuttaa asiassa tarpeen mukaan, jotta pesänhoitaja voi suorittaa konkurssilain edellyttämät pesänhoitajan tehtävät (KonkL 14:5). Jos pesänhoitajaa ei voida heti konkurssin alkaessa määrätä, on tuomioistuimen määrättävä tilapäinen pesänhoitaja (KonkL 8:2). Tilapäinen pesänhoitaja ei kuitenkaan vastaa muusta, kuin omaisuuden haltuunotosta ja hoitamisesta sekä pesän oikeuksien turvaamista koskevista välttämättömistä toimista.

Konkurssi voidaan kuitenkin määrätä myös peruuntumaan. Tämä voi tapahtua joko velallisen tekemällä hakemuksella tai velallisen ja konkurssihakemuksen tehneen velkojan yhteisellä hakemuksella riippuen siitä, kuka on alun perin hakenut konkurssiin asettamista. Peruuntumishakemus tulee tehdä kahdeksan päivän kuluessa tuomioistuimen päätöksestä, ja peruuntumiselle on esitettävä pätevä syy. Ennen peruuntumista tuomioistuimen on kuitenkin varattava pesänhoitajalle ja harkinnan mukaan velkojille tilaisuus tulla kuulluksi (KonkL 7:13).

Konkurssin merkittävin oikeusvaikutus on, että konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen velallinen ei voi enää itse määrätä pesään kuuluvasta omaisuudesta, vaan siitä vastaa tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja. Yleensä pesänhoitaja on asianajaja tai muu konkurssimenettelyihin perehtynyt juristi. Muun ohella pesänhoitajan on laadittava luettelo konkurssipesän varoista ja veloista eli pesäluettelo sekä velallisselvitys. Konkurssipesän varoista riippuen pesänhoitaja voi esittää konkurssin raukeamista, tai jakaa varat velkojille velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaisesti.

Heräsikö aiheesta kysyttävää? Toimistomme asiantuntijat avustavat mielellään konkurssipesien hoitoon ja hakemusten laatimiseen liittyvissä kysymyksissä. 

Willie Zhang