Konossementin merkityksestä remburssikaupassa

Henrietta Sandvik

Blogit

23.03.2022

Sanonta ”Suomi on saari” nostaa usein päätään, kun Suomen maantieteellisestä asemasta puhutaan logistiikan näkökulmasta. Katsoessa karttaa on ilmeistä, ettei sanonta ole syntynyt suotta. Suomi lepää Euroopan koilliskulmassa ja ulkomaankauppamme on riippuvainen meriteitse kulkevista tavaravirroista. Esimerkiksi vuonna 2021 merikuljetusten osuus kaikista ulkomaankaupan tavarakuljetuksista oli 82,4 prosenttia ja meriteitse kuljetettavien tavaroiden tonnimäärä oli 80,6 miljoonaa tonnia.[1] Tosiasia on myös, että valtaosa kuljetuksista perustuvat taustalla olevaan sopimukseen irtaimen kaupasta – kaupankäynti ja kuljetukset kulkevat käsi kädessä.

Yllä esitettyä taustaa vasten haluan käsitellä blogikirjoituksessani lyhyesti merikuljetusten klassista kuljetusasiakirjaa, eli konossementtia, remburssikaupan näkökulmasta. Konossementtien kanssa on nimittäin syytä olla tarkkana, koska niiden merkitys heijastuu myös taustalla olevaan irtaimen kauppaa koskevaan oikeussuhteeseen.

Konossementti on rahdinkuljettajan antama tai hänen puolestaan annettu kuljetusasiakirja, jolla on kolme keskeistä funktiota, sillä se toimii:

1. kuittina siitä, että rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavaran kuljetettavaksi tai lastannut tavaran alukseen;
2. todisteena merikuljetusta koskevasta sopimuksesta; ja
3. eräänlaisena omistusasiakirjana (eng. ”document of title”), mikä tarkoittaa, että konossementilla on tietty arvopaperiominaisuus; kyse on siirrettävästä asiakirjasta ja sillä, joka esittää alkuperäisen asiakirjan määränpäässä, on myös oikeus tavaraan.  

Konossementti sisältää tietoja muun muassa kuljetettavan tavaran laadusta (laivaajan ilmoituksen mukaisesti), tavaran ja pakkauksen havaittavasta tilasta, lastaus- ja purkusatamasta sekä konossementin kappalemäärästä. Konossementista tulisi siten ainakin ilmetä, mitä ja kuinka paljon toimitetaan mistä mihin.

Konossementti toimii myös erinomaisena instrumenttina kuljetuksen taustalla olevaa irtaimen kauppasopimusta ja kauppahinnan maksamista silmällä pitäen. Yksi irtaimen kaupan peruslähtökohta on pääsääntö siitä, että ostajan ja myyjän suoritusten – tavaran ja kauppahinnan – tulisi vaihtaa omistajaa samanaikaisesti. Kansainvälisessä kaupassa tämä ei kuitenkaan usein ole mahdollista käytännön syistä pitkien välimatkojen takia. Ostajan ja myyjän välistä kuilua kansainvälisissä kauppasopimussuhteissa voidaan paikata esimerkiksi remburssien avulla, ja näissä järjestelyissä myös konossementilla on keskeinen rooli. 

Remburssi on ostajan pankin kirjallinen sitoumus maksaa kauppahinta myyjälle tiettyjen edellytysten täyttyessä. Kun puhutaan kansainvälisestä remburssikaupasta, toimii järjestely tyypillisesti siten, että ostaja ohjeistaa omaa pankkiaan maksamaan kauppahinnan tiettyjä ja tietynsisältöisiä asiakirjoja vastaan. Jos kyse on esimerkiksi CIF-toimitusehdoin sovitusta kaupasta, ovat tärkeimpiä pankille toimitettavia dokumentteja lasku, vakuutuskirja sekä konossementti. Jos pankille toimitetut asiakirjat vastaavat sovittua (eli taustalla olevaa kauppasopimusta), suorittaa pankki kauppahinnan myyjälle. Toimitettujen dokumenttien avulla ostajahan voi varmistua siitä, että tälle on saapumassa sopimuksenmukainen tavaraerä.

Konossementin sanamuodon on kuitenkin täsmättävä täysin remburssin ehtoja, jolloin pienikin poikkeama konossementin muotoilussa johtaa siihen, että pankki todennäköisesti kieltäytyy suorittamasta kauppahintaa myyjälle. Pankin vastuu ja velvollisuus noudattaa remburssiehtoja on nimittäin tältä osin varsin ankaraa.

Klassinen tanskalainen remburssikauppaan liittyvä oikeustapaus valaisee asiaa hyvin. Kyse ole tilanteesta, jossa ostaja oli antanut pankilleen remburssiohjeistuksen, jonka mukaan pankin tulisi maksaa myyjälle kauppahinta muun muassa konossementtia vastaan, joka koskisi grönlanninhain lihaa (håkjerringkjøtt). Pankki kuitenkin hyväksyi maksun perusteeksi konossementin, joka koski grönlanninhaikalaa (håkjerringfisk), eikä ostaja pitänyt tapahtuneesta.Tapahtumista riideltiin aina Tanskan korkeimmassa oikeudessa asti. Korkein oikeus totesi, että pankki ei ollut menetellyt virheellisesti käsillä olevassa tapauksessa, mutta vain ja ainoastaan sillä perusteella, että samainen ostaja oli aikaisemmin hyväksynyt pankilta vastaavia poikkeamia esittämättä väitteitä. Ratkaisusta on luettavissa, että korkein oikeus kyllä sinänsä vahvisti konossementin sanamuodon ankaran tulkinnan ja ellei ostaja olisi aikaisemmin hyväksynyt vastaavia poikkeamia, olisi pankki todennäköisesti joutunut vastuuseen.

On siten huomattava, että vaikka konossementti on luonteeltaan kuljetusasiakirja, on sillä myös laajempi funktio kuin pelkästään merikuljetukseen liittyvä dokumentaatiotehtävä. On tärkeä huolehtia siitä, että merirahdinkuljettajalle välittyy täsmälliset tiedot laivattavasta tavarasta sekä toisaalta myös siitä, että rahdinkuljettajan tekemät lisäykset asiakirjaan ovat täsmällisiä ja todellisia olosuhteita vastaavia. Myös esimerkiksi pankille annettavien remburssiohjeiden tulee olla huolella mietittyjä.

Kuljetuksiin liittyvät sopimus- ja oikeussuhteet ovat usein monitahoisia ja ne nivoutuvat toisiinsa toisinaan varsin monimutkaisellakin tavalla. Mikäli sinulla on kysyttävää kuljetusoikeudesta, voit olla yhteydessä allekirjoittaneeseen.

[1] Tullin tilastot ulkomaankaupan kuljetuksista vuonna 2021: https://tulli.fi/-/ulkomaankaupan-kuljetukset-vuonna-2021.