Korkeimman oikeuden ennakkopäätös: tilaaja menetti oikeutensa vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta, kun rahamääräistä vaatimusta ei oltu esitetty loppuselvitystilaisuudessa

Annika Sauren

Blogit Kiinteistötransaktiot, rakentaminen ja kaavoitus

12.05.2023

Korkeimman oikeuden tuore ennakkopäätös korostaa menettelymääräysten noudattamisen tärkeyttä sovellettaessa rakennusurakan yleisiä ehtoja. Prejudikaatissaan KKO 2023:29 korkein oikeus katsoi, että rakennusurakan tilaaja oli menettänyt oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta, kun rahamääräistä vaatimusta ei oltu esitetty viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Oikeus piti tätä perusteltuna, vaikka tilaaja oli sekä vastaanottotarkastuksessa että taloudellisessa loppuselvityksessä esittänyt urakoitsijalle reklamaation ja vaatimuksen lattiapinnoitteiden asennusvirheiden korjaamisesta.

Prejudikaatti muistuttaa rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 73 §:n 3 kohdan mukaisen menettelyn noudattamisen tärkeydestä. Ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menettelyseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältään aikaisemmin sovittu.

Toisin sanoen asiassa kiisteltiin siitä, oliko tilaaja menettänyt oikeutensa vaatia vahingonkorvausta, kun se oli euromääräisen vaatimuksen sijaan lopputarkastuksessa vaatinut vain virheen korjausta. Mielenkiintoista on myös se, että käräjäoikeus ja hovioikeus päätyivät asiassa eri lopputuloksiin. Korkein oikeus asettui käräjäoikeuden kannalle ja katsoi, että oikeus vaatia vahingonkorvausta oli menetetty, kun rahamääräistä vaatimusta ei oltu esitetty loppuselvitystilaisuudessa.

Asian tausta ja alempien tuomioistuinten päätökset

Rakennusurakassa kunta (jäljempänä tilaaja) toimi tilaajana ja rakennuttajana. Se solmi rakennusliikkeen (jäljempänä urakoitsija) kanssa urakkasopimuksen terveyskeskuksen ja vanhainkodin peruskorjauksesta ja laajennuksesta. Urakkasopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.

Urakoitsija nosti käräjäoikeudessa urakkasopimukseen perustuvan velkomuskanteen. Tilaaja vaati vastakanteessaan käräjäoikeudessa, että urakoitsija velvoitetaan korjaamaan virheellisesti asennetut ja vialliset lattiapinnoitteet, ja mikäli korjauksia ei ollut määräpäivään mennessä tehty, suorittamaan tilaajalle korjauskuluja ja vahingonkorvausta. Oikeudenkäynnin aikana tilaaja luopui virheen korjaamista koskevasta vaatimuksesta ja vaati urakoitsijalta ainoastaan rahallista korvausta.

Urakoitsija kiisti vastakanteen. Tilaaja ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan kohteen vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä, joten se oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen perusteella menettänyt oikeutensa vaatimuksen esittämiseen.

Käräjäoikeus totesi päätöksen perusteluissa, että tilaajalla oli ollut riittävät tiedot vaatimuksensa esittämiseksi viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä, jolloin vaatimus YSE 1998 ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan olisi pitänyt esittää. Käräjäoikeus katsoikin, että tilaaja oli menettänyt oikeutensa vaatia virheen korvaamiseksi rahallista korvausta, ja hylkäsi tilaajan vahingonkorvausvaatimuksen.

Hovioikeus päätyi eri lopputulokseen. Hovioikeuden mukaan ei voitu pitää perusteltuna tilannetta, jossa urakoitsija välttää korvausvastuun vain kiistämällä oikea-aikaisesti esitetyn virheen oikaisuvaatimuksen taloudellisen loppuselvityksen jälkeen, kun se ei myöskään itse ollut ottanut vaatimukseen selvästi kantaa taloudellisessa loppuselvityksessä. Kun lisäksi huomioitiin, että urakoitsijalla oli myös oikaisuvaatimuksen perusteella edellytykset arvioida korjaustyöstä aiheutuvien kustannusten määrä, hovioikeuden mukaan taloudellisessa loppuselvityksessä uudistettu korjausvaatimus oli riittävä tilaajan puhevallan säilyttämiseksi. Kun tilaaja oli reklamoinut virheestä ja vaatinut sen korjaamista, ei urakoitsijalle voinut myöskään syntyä käsitystä, jonka mukaan tilaaja luopui korvausvaatimuksestaan urakoitsijan laiminlyötyä suoritusvelvollisuutensa. Hovioikeus tuomitsi urakoitsijan suorittamaan tilaajalle virheen korjaamisesta aiheutuneet kustannukset.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, onko tilaaja menettänyt oikeutensa vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta sillä perusteella, että se ei ollut ilmoittanut rahamääräistä vaatimusta kuin vasta oikeudenkäynnissä.

Korkein oikeus painotti päätöksen perusteluissa, että kyseisistä YSE 1998 -ehtojen menettelymääräysten sanamuodoista käy ilmi, että ne on tarkoitettu osapuolia velvoittaviksi, ei pelkästään suositusluontoisiksi. Ehdoissa on nimenomaisesti määrätty puhevallan menettämisestä silloin, kuin osapuoli laiminlyö esittää rahallisen korvausvaatimuksensa viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

Lisäksi korkein oikeus lausui, että kyseisen YSE 1998 73 §:n 3 kohdan tarkoitus on, että osapuolten väliset vaatimukset on molemminpuolisesti selvitetty lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä onkin luoda selvyys osapuolten välillä siitä, miltä osin vaatimuksen ovat kokonaisuutena riitaisia ja miltä osin riidattomia. Tämän päämääränä on, että loppuselvityksen jälkeen vireille pannussa oikeudenkäynnissä voidaan keskittyä vain riitaisiksi jääneiden kysymysten selvittelyyn.

Korkein oikeus myös huomautti, että osapuolilla on keskinäisessä sopimuksessaan aina mahdollisuus poiketa edellä mainituista YSE 1998- ehtojen vaatimusten esittämistä koskevista määräyksistä. Näin ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut. Korkein oikeus katsoikin, että YSE 1998 ehtojen mukaan pelkkä korjausvaatimus ei ollut riittävä puhevallan säilyttämiseksi, ja kumosi hovioikeuden tuomion vahingonkorvauksien maksamisen osalta.

Korkeimman oikeuden päätös tulkitsee rakennusurakan yleisiä ehtoja niiden sanamuodon mukaisesti, joten päätös muistuttaa rakennusurakan yleisten ehtojen menettelymääräysten noudattamisen tärkeydestä. Vaikka lopputarkastuksessa ei olisi vielä varmuutta aiheutuneen vahingon määrästä tai siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei, on tilaajan muistettava esittää vähintään sen hetkiseen arvioon perustuva rahamääräinen vaatimus pelkän korjausvaatimuksen lisäksi.