Lähdesuojasta ja salassapitovelvollisuudesta

Edelle

Blogit

15.01.2016

Viime päivinä mediassa on kohistu Aarnio tapaukseen liittyen toimittajan lähdesuojan murtamisesta. Lähdesuojalla tarkoitetaan toimittajan oikeutta olla paljastamatta tietonsa lähdettä. Toimittajien lähdesuoja kuuluu elintärkeänä osana sananvapauteen. Tapauksessa syyttäjä vaati, että käräjäoikeus velvottaisi kaksi toimittajaa paljastamaan tietolähteensä ja lähteeltä saamansa tiedot.

Lähdesuoja nauttii länsimaissa suurta arvostusta. Suomessa lähdesuoja on mahdollista murtaa vain mikäli syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta tai syytettä, joka koskee salassapitovelvollisuuden rikkomista rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Vaikkakin toimittajan lähdesuoja on lähes vankkumaton, on se mahdollista murtaa laissa säädetyissä tilanteissa. Suomessa toimittajaa ei ole vielä ilmeisesti kertaakaan velvoitettu paljastamaan lähdettään, joten tapaus on senkin vuoksi ainutkertainen. Toimittajien lähdesuojaa voisi kutsua melkein salassapito-oikeudeksi.

Lääkäreillä ja asianajajilla on puolestaan salassapitovelvollisuus. Esimerkiksi lääkäriä ei voida velvoittaa todistamaan asiasta, josta hän on asemansa vuoksi saanut tietää ja mitä asian laadun vuoksi on salassapidettävä.

Entäs sitten asianajajan ja asiakkaan väliset keskustelut? Asianajajan ja asiakkaan väliset keskustelut ovat aina luottamuksellisia. Asianajaja ei saa luvatta ilmaista tietoa, jonka on saanut asiakkaaltaan. Tämän ankaran salassapitovelvollisuuden takana on asianajajan ja asiakkaan välisen luottamussuhteen säilyminen. Asianajajan hoitamat asiat ovat usein jollakin tapaa arkaluontoisia asiakkaalle, jolloin ehdoton luottamus asianajajaan ja hänen tehtäviensä hoitoon on tarpeen. Asianajajan salassapitovelvollisuus on ajallisesti rajoittamaton. Asianajaja ei saa toimeksiannon päätyttyäkään ilmaista asiakasuhteessa saamiaan tietoja luvatta ulkopuolisille.

Lääkärin tai asianajajankaan salassapitovelvollisuus ei ole kuitenkaan täysin ehdoton. Kyseiset ammatinharjoittajat voidaan velvoittaa todistamaan asiassa, jossa syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, mistä saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, taikka sanotunlaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen.  Rikoksesta syytetyn asiamiestä asiassa ei kuitenkaan voida missään tilanteessa velvoittaa todistamaan.

Vaikka kaikissa edellä käsitellyissä tilanteissa salassapitovelvollisuus (tai oikeus salassapitoon) on vahva, on papeilla edelleen kaikista ehdottomin salassapitovelvollisuus. Nykymaailmassa tämä malli näyttää mielestäni hyvin vanhanaikaiselta ja jälkeenjääneeltä.