Liiketoimintasiirron perusteella merkittyjen osakkeiden omistusaika käyttöomaisuusosakkeita luovutettaessa – KHO 2021:93

Anni Laukkanen

Blogit

03.09.2021

Omaisuuden omistusajalla on toisinaan ratkaiseva vaikutus omaisuuden luovutuksen verokohteluun. Omaisuuden luovutus saattaa olla jopa verovapaa omistusaikaa koskevan edellytyksen täyttyessä. Osakkeiden omistusajan laskenta ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa yksiselitteistä, kuten esimerkiksi silloin, kun emoyhtiö luovuttaa ensin tytäryhtiölleen liiketoimintakokonaisuuden saaden apporttiomaisuuden luovutuksesta vastikkeeksi tytäryhtiön uusia osakkeita ja muutaman kuukauden kuluttua liiketoimintasiirrosta luovuttaa tytäryhtiönsä koko osakekannan edelleen konsernin ulkopuoliselle yhtiölle. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 30.6.2021 antamassaan ratkaisussa (KHO 2021:93) ottanut kantaa liiketoimintasiirrossa saatujen osakkeiden omistusajan määräytymiseen käyttöomaisuusosakkeita luovutettaessa.

Tapauksessa A Oy oli hankkinut B Oy:n koko osakekannan vuonna 2011. Sekä emo- että tytäryhtiö olivat harjoittaneet operatiivista liiketoimintaa. B Oy suuntasi kesäkuussa 2015 A Oy:lle osakeannin, jonka merkintähinnan maksuksi A Oy siirsi liiketoimintakokonaisuuden tytäryhtiölle. Emoyhtiö sai näin ollen tytäryhtiönsä liikkeelle laskemia uusia osakkeita vastikkeeksi apporttiomaisuuden eli liiketoimintakokonaisuuden luovutuksesta tytäryhtiölle. Edelleen lokakuussa 2015 emoyhtiö luovutti tytäryhtiön koko osakekannan konsernin ulkopuoliselle yhtiölle. Asiassa oli ratkaistavana, oliko emoyhtiö omistanut suunnattuun osakeantiin liittyvässä apporttiomaisuuden luovutuksessa kesäkuussa 2015 saamansa ja kaupalla lokakuussa 2015 luovuttamansa tytäryhtiön osakkeet yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, joka on yksi käyttöomaisuusosakkeiden verovapaan luovutuksen edellytyksistä. Riidatonta asiassa on, että muut käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnan verovapautta koskevat edellytykset täyttyivät.

Laissa ei ole tarkempia säännöksiä sen paremmin käyttöomaisuusosakkeiden verovapaan luovutuksen edellytyksenä olevan yhden vuoden omistusajan laskennasta kuin liiketoimintasiirrossa vastikkeena saatujen osakkeiden omistusajan alkamisestakaan. KHO:n aiemmassa oikeuskäytännössä (KHO 1971 II 541) omistusaikaa koskevan edellytyksen arvioinnissa on lähdetty siitä, onko käyttöomaisuusosakkeiden merkintä perustunut aikaisempaan omistukseen, vaikka kyseisten osakkeiden merkinnän ja edelleen luovutuksen välillä olisi kulunut vähemmän aikaa kuin säännöksessä omistusajalta edellytetään. Omistusajan laskennassa painoarvoa on siten annettu aikaisemmalle omistukselle.

Korkein hallinto-oikeus katsoikin käsillä olevassa tapauksessa aiemman käytäntönsä olevan edelleen relevanttia, ja että emoyhtiö oli omistanut tytäryhtiönsä osakkeet sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, koska emoyhtiö oli omistanut tytäryhtiön koko osakekannan vuodesta 2011 lukien ja kesäkuussa 2015 toteutetussa liiketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen emoyhtiön tytäryhtiönsä osakkeista saama luovutushinta oli kokonaisuudessaan verovapaata tuloa. KHO ei pitänyt asiassa merkityksellisenä sitä, että suunnattuun osakeantiin perustuva osakemerkintä liittyi kesäkuussa 2015 toteutettuun veroneutraaliin liiketoimintasiirtoon.