Listaamattoman yrityksen arvostaminen kuolinpesässä

Harri Lukander

Blogit Palvelumme yksityishenkilölle

22.04.2025

Jos kuolinpesän osakkaiden henkilösuhteissa on jännitettä, muodostaa yritysvarallisuuden arvostaminen hedelmällisen erimielisyyden aiheen.

Verottajan ohjeen mukaan yritysvarallisuus pitää arvostaa ns. käypään arvoon. Tämä ohje koskee perukirjaa, joka toimii vainajan viimeisenä veroilmoituksena. Verottajan näkökulmasta alin mahdollinen arvostus on substanssi- eli tasearvo. Verohallinnolla on myös erillinen ohje yritysvarallisuuden arvostamisesta lahjoitus- ja sukupolvenvaihdostilanteissa, missä käytetään kiinteää laskentakaavaa, jossa otetaan huomioon sekä substanssi- että tuottoarvo. Niin kauan kuin osakkaiden välillä vallitsee yhteisymmärrys, asia ei ole ongelmallinen, vaan ratkaisu löytynee varsin helposti.

Mikäli jännitteitä osakkaiden välillä on, yritysvarallisuuden arvostaminen on loputon kiistan aihe, missä oikeaa ja väärää vastausta ei varsinaisesti ole olemassa. Kuolinpesän osakkaista ne, jotka jatkavat toimintaa, pyrkivät yleensä arvostamaan yritysvarallisuuden maltillisesti, ja ne, jotka eivät jatka tai ole yritystoiminnassa muutoin mukana, haluavat yleensä arvostaa sen mahdollisimman korkealle. Kun mitään helppoa ratkaisua ei ole, saattavat kiistat pahimmillaan johtaa siihen, että perunkirjoituksessa syntynyt erimielisyys johtaa myöhemmin pesänselvittäjän ja -jakajan hakemiseen. Asiaa ei mitenkään helpota se, että perinnönjaossa ei tarvitse käyttää samaa arvostusperiaatetta ja yrityksen arvo elää jatkuvasti, kun toiminta jatkuu. Käräjäoikeus antaa määräyksen pesänselvittäjälle ja -jakajalle ratkaista erimielisyydet. Pesänselvitys saattaa kestää pitkään ja olla varsin kallis projekti kaikille pesän osakkaille, mutta joskus kiistat ovat niin periaatteellisia, että kustannuksilla ei ole ainakaan kaikille osakkaille merkitystä.

Käyvän arvon määrittämiseksi on mahdollista hakea asiantuntijoilta arviolausuntoja, mutta yritysvarallisuus on tyypillisesti aihealue, jossa saattaa asiantuntijoidenkin kesken olla näkemyseroja, joten arviolausunnot voivat poiketa merkittävästikin toisistaan, eikä niistäkään löydy yksiselitteistä ratkaisua oikean arvon löytämiselle.  

Vanha viisas sananlasku, jonka mukaan laiha sopu on parempi kuin lihava riita, pätee tällaisessakin tilanteessa. Yleensä pitkiksi venyneissä riidoissa ei voittajaa ole.

Harri Lukander