Milloin varallaolo on työaikaa?

Anniriina Rantanen

Blogit

25.05.2021

Työelämän muuttuminen on aiheuttanut haasteita työaika-käsitteen määrittelylle. Etätyöhön siirtyminen on varmasti osaltaan hämärtänyt entisestään eroa työntekijän työajan ja vapaa-ajan välillä. Oikeuskäytännössä on ollut hiljattain varsin runsaasti nimenomaan työntekijän työaikaa ja varallaoloa koskevia tapauksia.

Työaikalain mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaololla työaikalaissa tarkoitetaan sen sijaan aikaa, jonka aikana työntekijän on oltava työnantajan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaoloaika ei lähtökohtaisesti ole työaikaa, ellei työntekijän ole oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Varallaolo ei saa myöskään kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä.

Työaikalain varallaolon sanamuoto jättää tulkinnanvaraa, eikä rajanvetokriteereitä työajan ja varallaolon välillä ole tyhjentävästi määritelty. Tulkinta-apua löytyy kuitenkin työaikadirektiivistä, lain esitöistä sekä oikeuskirjallisuudesta ja -käytännöstä.

Varallaoloajan ja työajan väliset rajanvetotilanteet ovat tulleet oikeuskäytännössä usein esille esimerkiksi palomiesten ja ensihoitajien työaikaa arvioitaessa. Varallaoloa voidaan pitää eräänlaisena hälytysvalmiutena, jonka aikana työntekijä voi lähtökohtaisesti viettää aikaansa haluamallaan tavalla, mutta vapaa-aika voi keskeytyä työtehtävien niin vaatiessa, jolloin varallaolo muuttuu työajaksi.

Varallaoloaikaa voidaan kuitenkin pitää työaikana, jos työnantajan edellyttämä valmiusaika, eli se aika, jonka kuluessa työntekijän tulee kutsun saatuaan olla valmiina työhön, on hyvin lyhyt. Työntekijän mahdollisuus tällöin käyttää vapaasti aikaansa on hyvin rajoitettua, jolloin myös mahdollisuus oleskella muualla kuin työntekopaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä on käytännössä mahdotonta. Toisin sanoen varallaoloaika luetaan työajaksi, jos työntekijä on tuona aikana samalla tavalla työhönsä sidottu kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Järjestelyssä ratkaisevaa ei ole se, onko työnantaja nimenomaisesti määrännyt työntekijän viettämään varallaoloajan työntekopaikalla tai sen läheisyydessä, jos käytännössä työntekijällä ei ole muuta mahdollisuutta.

Varallaoloa koskevista vähimmäismääräyksistä, kuten korvauksen määrästä, sovitaan usein työehtosopimustasolla. Työaikalaki ei kuitenkaan estä työnantajaa ja työntekijää sopimasta vapaasti varallaolosta työn ja työajan järjestelyn tarpeiden mukaisesti. Huomiota kuitenkin kannattaa kiinnittää siihen, mitä ja miten varallaolosta sovitaan ja mikä on se aika, jonka kuluessa työntekijän tulee olla valmiina työhön. Mitä lyhyempi on tämä aika, sitä suurempi on riski siitä, että varallaolo katsotaan työajaksi. Etenkin työntekijän kannalta on olennaista, onko kysymys varsinaisesta varallaolosta vai työntekopaikalla tapahtuvasta valmiudessa olosta, sillä varallaolosta maksettavan korvauksen määrä on usein pienempi kuin työajalta maksettava korvaus.